Olen elossa!

Pyydän anteeksi teiltä, jotka tykkäätte lukea mun blogia. On jotenkin ollu hirveen mukakiireistä ja oon keskittyny tubemaailmaan paljon enemmän. Ehkä jotenkin sekin vaikuttaa, et uusien ystävien saanti ja salilla käymisen aloittaminen on nostanu mun mielialaa eikä mulla oo ollu nimenomaista tarvetta purkautua tänne. Tässä pari kuvaa teille, ja pari tubevideota.






Multa löytyy myös ask.fm, joten laittakaahan kysymyksiä sinne suuntaan. Ja yritän palata tänne mahdollisimman pian uusin aihein! :)

Risto reipas, anna voimas

Näin syksyn aikaan taas pamahtaa päälle syysmasis (ihan niinku sitä ei jo muuten olis) ja tietysti mielen päällä on ne kaikista ihanimmat jutut mitä oikeesti ikinä voikaan itsestään löytää. Oon tehny ittestäni majavahammas-valasmurmelin, joka on itsekäs, epäsosiaalinen ja onneton paskiainen. Ei löydy minkäänlaista itsekuria joissain asioissa ja hyväntahtosuutta tuppaa käyttämään joka toinen hyväkseen. Asiaa ei toki helpota kämpässä kuorsaava ihminen (joka herättää koko talon), kanin totaalinen mahdottomuus ja sen maailmanlopun yritykset, unettomuus ja koulu-/työstressi. Miljoona asiaa päällä ja tuntuu, et kykenen tekemään vaan ne kaikista mukavimmat asiat ja helpoimmat tehtävät.

Silmiin sattuu, oksettaa, päähän särkee.. Joka paikkaa kolottaa ja henkisesti sattuu. Mä en tiedä ratkasua enkä jaksa sitä edes stressata. Kaikesta huolimatta mulla oli hyvä päivä tänään. Ja on varmasti huomennakin. On pakko keskittyä positiivisiin asioihin ja nauttii niistä. Vaikka välillä se tuntuukin mahdottomalta. Haluaisin nollata kaiken. Alottaa alusta. Mut damn, mahotonta. Ehkä ens kerralla käy parempi tuuri. Mä suljen nyt silmät ja koitan unta. On ihan mahdotonta tää elämä taas jälleen, hohhoijaa. Kyllä sitä osaa tehdä kärpäsestä härkäsen, omassa pikkupäässään. Kai sekin on taitolaji.

What's going on?

Miten taas alkaa tuntua siltä, et aamulla sängystä nouseminen on viiminen asia mitä haluan tehdä. Omien ongelmien kohtaaminen ja niiden tajuaminen joka päivä uudelleen vie rustosti voimia. Haluaisin yhden päivän, jollon herätessäni voisin olla ylpee ystävistäni, omista asioistani ja siitä, mitä hyvää oon saanu aikaan. Mut nyt mun silmät on turvonnu lähes kiinni, ulkoa paistava auringonvalo sokasee mut ja tuntuu etten haluis ottaa enää hengähdystäkään. Maha huutaa ruokaa, mut entä sitten? Mua ainakaan kiinnosta, olkoot ilman.

Mä oon ihan hukassa siitä, et mitä mun ympärillä tapahtuu. Oon kuin liikkuvan ihmismassan keskellä paikallani, joku sattuu sillon tällön pysähtyy mun viereeni. Jotkut pidemmäks aikaa ja jotkut jatkaa matkaansa samantien. Silti vaan yks kyseenalastaa sen, miksen jatka matkaa, ja yrittää työntää mua eteenpäin. Mihin mä oon ees menossa? Entä jos haluunkin kääntyy ympäri? Mitä mä haluan? Miksen vaan liiku?

Missä on punanen lanka?

Miten musta tuntuu, ettei musta oo tähän. Tuntuu, ettei musta oo mihinkään. Oon tunnekuollu paska. Okei, mä tunnen sen, miten välitän aidoista ystävistä ja miten niitä arvostan. Ja mä tunnen onnellisuuden. Niin mä tunnen myös ahdistuksenkin, ja pelon. Vailla turvasatamaa. Mun elämä on ku vaaka, heiluu voimakkaasti puolelta toiselle, riippuen siitä mitä tapahtuu hetkessä. Mun onnellisuuden peittoaa sekunnin murto-osassa yhdelläkin sanotulla sanalla pelko ja ahdistus, tai viha. En voi ryhtyy mihinkään, koska pelkään ahdistusta. Ja kun ryhdyn, kas, sieltähän se ahdistus tuli.

Mun on vaikee avautuu kenellekään. Niille joille oon jo kertonu mun menneisyydestä ja siitä mitä oon kokenu, varmasti osaa heijastaa nää jutut sieltä. Mut ketä on mun ystäviä? Ketkä pelkkiä vittuilevia kavereita, jotka ei ees tiedä mitä mä tunnen? Mä oon hukassa. Missä on luotettava isovelihahmo, missä tukeva olkapää.. Mä oon palasina. Mitä mun elämä on? Mitä mä teen täällä? Hajoon. Nyt, oikeesti.

#tubemiitti

Eeppistä settiä. Eilen tosiaan oli se kauan hehkutettu Youtubemiitti ja se oikeesti oli sen hehkuttamisen arvonen. Itellä ei oo videota olemassa tästä, sattuneista syistä ne vähän epäonnistu. Mut jäipähän mulle näitä muistoks ;)

ZoneVD

Krouppi

Eeddspeaks

Amppurulaa

Sami Koivisto

Paikalla oli ihan sairaasti porukkaa. Eeddspeaks, Justimusfilmsin Sami ja Juho, Soikku, Mentaalisavuke ja Harmaakorva oli mm. jatkuvasti piiritettynä. Mulle on täys mysteeri, mitä Amppu tarkotti teksillänsä, koska se on ainoo jota en hakenu itse. Näin sen kyl myöhemmin ja se jopa tunnistikin mut, mutten tajunnu kysyä..

Sami Koivisto

MrTuomo

Krouppi ja Manniiis

Olen onnellinen. Katja kiittää ja kuittaa.

Kumarrus & niiaus

On muuten tosi epätodellinen olo. En oikeen tiedä onks tää totta mikä tapahtuu nyt. No joo nyt mainittakoon se, et oon tutustunu ihan mielettömän hyvään tyyppiin. Ja sit se, et jotenki nää sosiaaliset verkostot ja ihan fyysinenkin porukka tsemppaa mua ihan järkyttävästi jatkamaan ja tekemään sitä mitä osaan ja tykkään. Samanaikasesti tietty sossu koittaa potkia perseelle, et ihan sama mikä ala kunhan oot koulussa. Ja muuten vitut. Miksen vaik kirjottas blogia työkseni? Ehkä se kertoo jo paljon, et mulla ei oo ees 30 lukijaa. No okei, varmaan aikalailla kaikki kaverit (joita kiinnostaa) lukee mun blogia facebookin kautta. Sinne kun tätä linkkailen. Tai pitäskö mun hakee oikeesti mediapuolelle opiskeleen? Oon hukassa. Ei se mitään. Vittuako sen väliä.

Mua jännittää  i h a n  sikana lauantai. Sillon on Youtubemiitti Tampereella ja sinne on tulossa tunnettuja ja vähemmän tunnettuja/alottelevia vlogaajia. Ja tietty paljon ihmisiä ruudun toiselta puolen. Tällä hetkellä listassa on ihan älyttömästi nimiä joista en puolistakaan oo kuullu ikinä ja miettii vielä kuinka paljon siitä listastakin oikeesti puuttuu vlogaajia. Kuten minä, alotteleva ja mitätön. Ei vaan, ei ruveta kriittiseks. Jännä, et yks vlogaajistakin on hyppäämässä mun kyytiini täältä päin, vaikken ikinä oo ees kuullu siitä. Vlogaus on kai niin suosittua nykyään, et on mahdotonta ees tietää kuinka paljon meitä oikeesti on. Viime vuoden miitissä oli joku 30 henkilöä ollu läsnä, ja tänä vuonna tulossa on vajaa 1000 henkilöä. Se kertoo jo jotain. Mut mä en bloggaa enkä vloggaa suosion takia, vaan itseni. Tykkään tästä. Kirjottamisesta. Ja jos joku kirjotusaihe on sopiva videoaiheeks, niin kevyt kässäri/luonnos paperille ja eiku höpöttelemään.

Haluun kiittää teitä aktiivisia lukijoita, vaikka osaatte olla näkymättömiä. Jokaiseen postaukseen on viime aikoina tullu 10-kertanen määrä kävijöitä, mitä lukijoita on. Facebook tekee paljon. Kiitos teille, ketkä ootte kommentoinu ja antanu palautetta, niin täällä kuin tubessakin. Antakaa jatkossakin palautetta ja aihe-ehdotuksia, mikäli sikäli siltä tuntuu. Te "näkymättömät" lukijat ootte tietämättänne mun pävän piriste. Kävijäluvut kyllä kertoo, et joku oikeesti käy täällä. Ja on oikeesti kiinnostunu. Kiitos. Saa heittää toiveita ilmaan, blogiin tai tubeen liittyen. Mitä te haluatte kuulla, lukea tai nähdä? Entä kuka on tulossa lauantaina Treelle?