Näin syksyn aikaan taas pamahtaa päälle syysmasis (ihan niinku sitä ei jo muuten olis) ja tietysti mielen päällä on ne kaikista ihanimmat jutut mitä oikeesti ikinä voikaan itsestään löytää. Oon tehny ittestäni majavahammas-valasmurmelin, joka on itsekäs, epäsosiaalinen ja onneton paskiainen. Ei löydy minkäänlaista itsekuria joissain asioissa ja hyväntahtosuutta tuppaa käyttämään joka toinen hyväkseen. Asiaa ei toki helpota kämpässä kuorsaava ihminen (joka herättää koko talon), kanin totaalinen mahdottomuus ja sen maailmanlopun yritykset, unettomuus ja koulu-/työstressi. Miljoona asiaa päällä ja tuntuu, et kykenen tekemään vaan ne kaikista mukavimmat asiat ja helpoimmat tehtävät.
Silmiin sattuu, oksettaa, päähän särkee.. Joka paikkaa kolottaa ja henkisesti sattuu. Mä en tiedä ratkasua enkä jaksa sitä edes stressata. Kaikesta huolimatta mulla oli hyvä päivä tänään. Ja on varmasti huomennakin. On pakko keskittyä positiivisiin asioihin ja nauttii niistä. Vaikka välillä se tuntuukin mahdottomalta. Haluaisin nollata kaiken. Alottaa alusta. Mut damn, mahotonta. Ehkä ens kerralla käy parempi tuuri. Mä suljen nyt silmät ja koitan unta. On ihan mahdotonta tää elämä taas jälleen, hohhoijaa. Kyllä sitä osaa tehdä kärpäsestä härkäsen, omassa pikkupäässään. Kai sekin on taitolaji.
Koitat rauhottua ja aattelet nimenomaan vaan niitä positiivisia ja kivoja juttuja ♥ Elät enempi niissä ilosissa asioissa
VastaaPoista