- Elämästä nauttiminen tuntuu mahdottomalta, ja tulevaisuutenikin toivottomalta.
- Kaikki mitä teen, vaatii voimakasta ponnistusta. Ja pettymykset masentaa. Ja sen päälle ihmisten laiskuudensyytökset.
- Musta tuntuu, et oon vaan rumentunu ja lihonnu, vaikka kuitenkin uskon siihen, et se ei pidä paikkaansa. Masennus on kai saanu mut näkemään itteni eri tavalla.
- Musta myös tuntuu, et mä voisin aika ajoin satuttaa itseäni. Niin mä kuitenkaan en tee.
- En saa unta, vaikka menisin aikaisin sänkyyn. Nukun huonosti.
- Mulla on ystäviä, mut mä en vaan aina jaksa nähdä ihmisiä. Haluan välillä vaan käpertyä itseeni.
- Juurikaan mikään ei miellytä. Vaikka lähden kaverin kanssa tanssimaan hyvällä fiiliksellä, olo saattaa muuttua hetken päästä.
- Olen itsekriittinen. Moitin itseäni kaikesta, enkä juurikaan osaa nauraa virheilleni.
- En kykene keskittymään sellaisissakaan tilanteissa/asioissa, jotka aikasemmin on tuntunu vaivattomilta.
- Olen samanaikaisesti välillä ahdistunut, henkisesti poikki ja fyysisesti ylienerginen.
- Mulla ei ole ruokahalua, mun maha kertoo kyllä, kun pitää syödä.
- Häpeän itseäni.
Mä oon huolissani susta. Ja ikävöin sua. Toivottavasti elämäs lähtee parempaan suuntaan. Voimia, muista, et välitän susta.
VastaaPoistaHmm... Kiva kuulla. Olis kiva kuulla myös, et kuka kyseessä..?
PoistaParempi ettet tiedä.. En oo ex..
Poista