Ei toimi.

"Et saa töitä, mee kouluun." "Sossupummi!" "Olis sullaki rahaa jos vähä tsemppaisit."

Miks rahasta on tehty väkipakolla yhteiskunnan pyörittäjä? Eiks kukaan nää, et täällä on vähän helvetin paska elää? Sen sijaan et estetään syrjäytymistä, poliitikot jotka ei asiasta tiedä hevon vittuakaan, päättää suunnitelman, joka toimii näköjään vitun HYVIN!

Oon käyny monessa ammattikoulussa, mut mikään ei vaan oo ollu oma ala. Hakenu aina uuteen paikkaan, jos vaik tärppäis. Nyt kuitenkin järjestyksenvalvojan paperit, mut missä on työt? Kesä meni ja oli, kuten festarit sun muut. Nyt siis "onnellisesti" työkkärin sekä SOSSUN luukulla. No mutta, missä tuki ja apu? Ei meillä suomen maassa sellasia palveluja ole! Voin kuvitella kuinka ihmiset ajattelevat mun olevan yks mätämuna verorahoja kuluttavien joukossa, mut mä setään yritän. Yritän päästä ylös paskasta, johon mut potkitaan yhä kovemmin.

Stressi rahatilanteesta -> stressi töistä -> stressi ihan kaikesta. Sen lisäks suurin osa ihmisistä mun ympärillä on tekopyhiä ja ihmettelen, et miten edes ne on päässy niinkin lähelle mua. Ystävistä kuoriutuu vihollisia, joka ei auta tilanteeseen mitenkään. Samalla, kun ihmiset kaikkoo ympäiltä, stressi pahenee ja tajuu olevansa aika pitkälti yksin.

Ja sitten tähti kuusen päälle - voisit irtaantua hetkeks rauhottumaan vaikka lähtemällä naapurikaupunkiin tai menemällä piknikille... mut ainiin, kaikkeen tarvii RAHAA. Ja kun tässä muutenkin jo kyllästytty tähän arkeen, kun ei oo mitään järkevää tekemistä, niin ei paljon nappais tossa takapihalla istuu paahtavassa kuumuudessa juoden vettä ja syöden kaks vuotta vanhoja mummun keksejä.

Kaikista eniten toivoisin voivani alkaa tekemään sitä mitä rakastan. Sai siitä palkkaa tai ei. Kiitos siitä, et on ees katto pään päällä. Vielä.