Hengitys salpaantuu

Täällä mä istun terveyskeskuksen aulassa. Stressin takia kai täällä ollaan. Viime yönä iski migreenin poikanen, tai niin ainakin uskon. Järkyttävä silmäkipu,  joka siirtyi ajan kanssa päähän. Eli en siis päässyt töihin asti, joka onkin syy lääkäriin menolle. Kuitenkin aion kertoa stressistä ja pahoinvoinnista, josko mua osattais auttaa. Kouluun asti kuitenkin selvisin unettoman yön jälkeen. Mä en ymmärrä miten yks ihminen voi kantaa näin paljon vastuuta ja duunia kerralla. En vaan nää itseäni tässä tilanteessa, en voi myöntää aitä itselleni. Mullahan kaikki on hyvin ja kyllä mun nyt pitäis jaksaa, jaksaahan muutkin. Iski kuitenkin koulupäivän aikana raju ahidistus, pisto sydämessä. Hengitys oli ja on edelleen vaikeeta. Tuntuu siltä, etten vaan saa tarpeeks happea. Kuin hengitystiessä olis joku suodatin. Silmiin särkee jälleen, rintaa pakottaa, pahoinvoin.. Ruokakin piti väkisin niellä alas. Pelottaa, voiko tää olla jotain muuta. Ite yhdistän stressiin. Mut tottakai muiden ohella pitää ressata omaa terveyttä - enhän mä nyt voi sairastuu, kun työt ja koulu ja kämppä pitäis siivota ja kania hoitaa ja nukkuu ja ainii syödäkki varmaan..

Tuntuu niin paskalta, oon ollu kaks viikkoo töissä ja nyt jo lähellä burnoutia. Ei se nyt oo niin rankkaa. Oon kuullu tän monesti. Miks musta tuntuu tältä, jos mun pitäis pystyy tekee kaikki? Miksei mulla riitä aika nukkua ja rentoutuu? Äh, happi loppuu ihan just. Onneks huomenna lähetään Tampereelle rilluttelemaan ja rentoutumaan, siellä en ainakaan TOIVOTTAVASTI ressaa mistään. Voi Lauri parka. Yrittää pitää mut kasassa. Varmasti silläkään oo helppoo.

Mä poraan pia täällä. Pakko saada apuu ja järkee tähän touhuun. En haluu rikkoo itteeni. Vaikkakin aika lähellä on. Kiitos tuesta ystävät. ♥