torstai 3. tammikuuta 2013

Kiusaaminen

Tuntuu rankalta ymmärtää, et kiusaaminen on tehny musta heikomman. Siitä on jo aikaa, mut nyt alkaa pikkuhiljaa tajuumaan mitä se oikeesti on tehny mulle. Se on ollu vahva tekijä siihen, miks teen, mitä teen ja millon teen. Ja millanen olen. Se on muokannu mua muottiin eikä oo antanu tilaa ja mahdollisuutta valita. Se satuttaa aina kun katsoo taaksepäin, miksei kukaan auttanu mua? Mitä mä olin tehny ansaitakseni sen kaiken? Toki mua autettiin, mut liian myöhään. Vahinko oli jo tapahtunut. Nyt se seuraa mua iät ja ajat. Voihan kaikesta oppia pois, mut lähes kaikki mitä teen tuntuu väärältä, ei sen kuulu olla niin. Haluaisin voida esiintyä, mut pelkään, koska mulle on aina nuorena naurettu ja pilkattu. Haluisin uskaltaa puhuu tuntemattomille, mut nekin vaan nauraa juoruille mitä on kuulleet. Voisimpa saada itsevarmuuden takaisin. Oon yrittäny, turhaan. Aina tulee mieleen joku tilanne menneisyydestä, joku epäonnistunut ja nolo.

Lähden nyt kouluun, palaan sen jälkeen jatkamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti