I'm so lonely

Siiis en muista koska olis ollu näin paska olo viimeks. Niin paljon asioita vaan painaa mieltä eikä niistä voi puhua. Ei edes vähän. Yhtä ihmistä ei vaan halua vaivata sillä, et aina mulla on jotain sydämellä. Oon ihan yksin. Sanoin jo tänään eräälle ihmiselle, et jaksankohan oikeesti mennä huomenna kouluun, kun oli tänään jo hilkulla etten alkanu itkemään kesken tunnin. Tekis vaan mieli lähtee luokasta käytävään poraamaan, mut en mä kuitenkaan tee niin. Miks tekisin? Miks mulla on näin paska olo? Huomaako mua edes kukaan? Kuka voi mua auttaa? 

Oon yksin. Toivoisin edes joltain kommenttia, viestiä, mitä vaan. Et edes joku on kiinnostunu/huolissaan edes sen verran musta, et vois jutella mun kanssa. En mä tarvi terapiaistuntoo, en ihmistä jonka taakkana voin olla.. Mä tarvin ystävän, ihmisen, jonka kanssa mä voin puhua mun ongelmista yleisellä tasolla ilman, et tarvis tuntea olevansa huomiohuora. Asiaa vaikeuttaa toki se, et oon syrjäytyny.

Ja oon tänään saanu sellasen katseen, josta huomasin ettei kyseinen ihminen oikeen tykkää musta. Ei se mua haittaa. Mä en vaan oikeesti halua valittaa, en puhua, en mitään, mikä vois aiheuttaa tilanteen missä jään yksin. Mä en enää haluu jäädä yksin. En enää. Mä oon ollu yksin suurimman osan elämästäni, ja nyt on aika pitää kiinni niitä ihmissuhteista joita mulla on ja arvostaa niitä. Mä vaan toivon, et ne toisetkin osapuolet osais arvostaa sitä.

En halua silti missään tapauksessa roikkua kenessäkään tai olla se, joka menee muiden helmoissa. Ehkä olis parempi mennä terkkarille heti huomenna..