Yllätystä !

Taas tää on tällänen paskakausi. Tuntuu, et mikään ei etene mihinkään ja mistään ei tuu mitään. Kauhee kiire eikä oikeen ehdi alas istua. Siks nyt en oo kirjotellukkaan, enkä nytkään haastetta jatka. Se jatkuu varmaan joku päivä tässä. No nyt taas tää viikko vähän rauhallisempi. En tajua miten musta on näin herkkä tullu, kun yks päivä lättyjä tehdessäni ne palo jatkuvasti kiinni eikä siitä hommasta tullu mitään nii oli kyllä itku lähellä. Rasvaa sopivasti ja pannukin sopivan lämmin, ei liian kuuma. No, se oli huono päivä se.

Viime keskiviikkona olin sitten katselemassa rakkaan poikaystäväni lakitusta. Oon mä niin ylpee siitä. Se on niin raatanu sen eteen ja minäkin sain sen kiukut päälle, kun mentiin viimistä kuukautta. Oli kyllä aika rassaavaa aikaa meillä. Mut heti kun se lakki tuli, nii parisuhdekin nousi paremmalle tasolle, ihan ku olis paino jaloista irronnu. Harmittaa sinänsä, et tätä ei pitkään tuu jatkumaan. Se kun lähtee armeijaan tammikuussa ja mä alotan koulun. Molemmilla alkaa oma elämä ja meen pitää vaan sopia toistemme elämään jollain tapaa. Mulla tuskin tulee vähään aikaan mitään mikä meidän aikaa vois viedä, paitsi ehkä keväällä jos jotai koetta on, mut ei ne niin pahoja ole, ku näytöt. Me ollaanki jo sovittu siitä, et jos alkaa menemään huonosti, nii ei meidän erota tarvi. Se on ihan hyvä pahimman varalle. Nuo suhteet kun tunnetusti tuppaa huononemaan toisen armeijaan lähtiessä. Mut niinhän sanotaankin, et jos se suhde kestää armeijan yli, niin se kestää mitä vaan. Vaikka meillä on ollu aika paljonkin paskaa aikaa, niin oon varma, et tää suhde kestää.

Parisuhteesta puheenollen, alla oleva teksti löytyy Suhdesopan sivuilta. Mielenkiinnosta itsekin tämän artikkelin lukasin, ja jollain tapaa on parisuhdetta piristänyt. Tietää riitojen olevan väliaikasta ja tiedostaa, et joskus tulee niitä itsenäistymisen hetkiä aikaisemminkin, jossa kokee toisen ihmisen menot vääriksi ja käyttäytyy itsekkäästi. Vaikka samalla voi olla sitä mieltä, että molemmilla on oltava oma tila. Suhteen alkuaikoina (1-2 vuotta) on kriittisintä aikaa, kun tuntee toisen omaksi ja menetyksen pelko jyllää. Kuitenkin muutamassa vuodessa voi tottua toiseen sillä tapaa, et menetyksen pelko pienenee ja ehkä unohtaa jopa läheisyyden ja rakkauden, ja suhde alkaa olemaan itsestään selvää. Tällöin onkin tärkeetä, et suhteessa on "irtiottoja arjesta" ja toistensa hemmottelua. Arjen keskellä se kukkakimppukin voi herättää naisen todellisuuteen, et hyvänen aika, talossa on mieskin.

Parisuhteen 4 vaihetta

• Rakastuminen

  Suhteen alussa kumppanista on epärealistinen kuva. Rakastuminen on voimakas tunnetila, joka aikaansaa hormonimyrskyn. Pari haluaa yleensä viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Muut asiat elämässä tuntuvat jäävän taka-alalle.

• Vakiintuminen

  Rakastumisen tunteen laantuessa silmät avautuvat ja molemmat näyttävät todellisen luonteensa. Pari ihmettelee toisessa tapahtuneita muutoksia ja protestoi niitä vastaan. Liika yhdessä olo voi ahdistaa. Toisaalta yhdessä olo voi tuntua myös tylsältä. Tästä vaiheesta alkaa arkirakkaus, mikäli pari ei päädy lähtemään eri teille.

• Itsenäistyminen

  Tämä parisuhteen kolmas vaihe on monelle se kaikkein vaativin ja raskain. Se on itsenäistymisen ja irtautumisen aikaa, joka alkaa suhteessa monesti 7-10 vuoden kohdalla. Moni tarvitsee tässä vaiheessa korostuneesti omaa tilaa ja miettii tosissaan, mitä elämältään oikein haluaa ja kuka minä oikeastaan olenkaan. Pohdintaan kuuluu myös parisuhteen uudelleen arviointi: millainen ihminen poulisostani on tullut ja haluanko todella elää hänen kanssaan?

• Kumppanuus

  Itsenäistymisvaiheen jälkeen parilla on kaksi vaihtoehtoa: erota tai löytää uudenlainen yhdessäolon malli. Kun pari pääsee itsenäistymisvaiheen ohi, parisuhteessa alkaa reilumpi ja lempeämpi kumppanuuden aika. Molemmat kokevat, että elämässä on riittävästi itsenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Arkeen tulee lisää huumoria ja väljyyttä.

Mutta nyt jää parisuhdehölinät sikseen. Aika siirtyä eteenpäin. Toki voin parisuhteista enemmänkin jutskailla. Mut ei nyt ole sen aika. Joo mä alotin jo, mä myös lopetan.

Mä arvon jotain erittäin kivaa joulun jälkeisinä päivinä. Eli arvonta toimii niin, että laitat kommenttia, missä kerrot mielipiteesi blogista. Tämä ihan siks, et palaute on älyttömän tärkeetä mulle. Eli voit laittaa mihin vaan mun postaukseen kommentin, joka on nyt vakka tälläinen:

Mun mielestä blogi on ihan perus.

catezify@gmail.com

Toki jos ei nyt tahdo millään paljastaa spostiansa, niin voi laittaa mun spostiin viestiä. Ja lukijat toki on automaattisesti mukana, jos vaan ilmottavat olemassaolostaan. Harvon kun kommenttia laittavat. Tiedän fbssä ihmisten olevan mukana, joten laitan sinne sitten erillisen päivityksen asiasta. Siellä sit voi ilmottaa ittensä mukaan kommentoimalla tilaa, toki ilman spostia. Ja niitä kysymyksiä hei tulemaan, että saadaan Q&A !