Musta tuntuu, et mua ei ymmärretä.
Mä puhun, selitän ja tulkkaan itseäni, sana kerrallaan. Jokanen lause haihtuu ilmaan, ja tulee taas turhautuminen. Kukaan tuskin tietää miltä musta tuntuu. Mä nään ihmiset todella tyhminä, ihan vain peitelläkseni omaa "tyhmyyttäni".
"Eiks se vois jo tajuta.."
Mulla on todettu dysfasia. Siis se ei oo niin paha, mitä alla oleva lainaus antaa ymmärtää. Lähinnä se näkyy siinä, et pitäis tuottaa luontevasti tekstiä ja selittää asiaa. Kaverit on tottunu siihen, mut tuntemattomat ihmiset kattoo mua aina vähän kieroon ja miettii, et mistäköhän toi nyt puhuu.
"Dysfasia ilmenee erityisesti puheen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeutena. Dysfaattisen lapsen kielen ja puheen kehitys viivästyy tai on poikkeavaa; sanaston, lauseiden, käsitteiden ja kieliopin oppiminen on hidasta. Lapsen voi olla vaikea käyttää puhettaan luontevasti keskustelussa. Kouluiässä vaikeudet tulevat esille lukemisessa ja kirjoittamisessa ja joskus myös matematiikassa. Kommunikoinnin tueksi lapsi voi tarvita puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä, kuten viittomia, bliss-symboleja ja kuvakommunikointia. Dysfaattisella lapsella voi olla myöshahmotushäiriöitä ja kömpelyyttä sekä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa."
Mun vahvuuteni on aina ollu mun kuvamuisti. Sekin sillon psykologisissa testeissä testattiin ja todettiin, et se on normaalitasoa korkeemmalla. En muista just nyt nimitystä. Oon hyödyntäny sitä opinnoissa esim. kattomalla leffoja aiheeseen liittyen tai tehny kaavioita. Ja onneks pääsin käymään kouluni sellasessa paikassa, missä sain käydä ysin ihan rauhassa loppuun keskittyen siihen, et saisin hyvät numerot.
Mä en siis ole millään tavalla vammanen, mulla ei ole mitään ongelmaa sosiaalisuuden kanssa eikä tää näy ulospäin musta. Halusin tuoda tän asian vaan julki, koska mua viimeaikoina on häirinny se, et ihmiset ei ymmärrä mua tai tuntuu, ettei tahdo edes ymmärtää. Ite en oo ottanu nokkiini siitä, vaik mua on ärsytetty ja on piilovittuiltu viitaten tähän vaikeuteen, koska mä en vaan voi sille mitään. Mä oon mä, ihan sama ihminen kenen blogia te ootte ennenki lukenu ja kenen elämästä te ootte kenties kiinnostunu.
Sit toinen aihe. Mulla on ongelmia syömisen kanssa. Mä voin myöntää sen nyt ihan julkisesti. Mä voin kertoo siitä jossain vaiheessa enemmän, mut nyt en pysty, kun tuli niin hirviästi jo tekstiä. Kiitos taas kerran lukijat, et jaksatte tukea mua tän blogin kanssa, eli käydä kommentoimassa ja ylipäänsä lukemassa.
Piti sanomani huomenta. Mut näin loppuun on hyvä sanoa, et hyvät päivänjatkot. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti