sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Dad

Ketä mä koitan kusettaa?
Jos joku puhuu isästä, mä sanon ei se mitään, kyl mä pärjään.
Todellisuudessa taidan uskotella itelleni niin.



                   Mä olin isän tyttö.
                          Iskä oli mulle se jolle kerroin kaiken.
                          Kaiken.

                   Nyt mä itken,
                          eikä isä kuule mua enää.
                          Ei oo enää meitä,
                          on vaan enää muistot,
                          kaikista rakkaimmat.

                 

                    Mulla on ajokorttikin jo.
                           Ens kerralla mä voin ajaa.
                           Sä voit sitten valita parhaan Eppujen biisin soimaan.
                           Mennäänkö yyteriin?
                           Vai minne sä haluaisit?

                    Mulla on oma blogikin.
                           Sähän aina olit neuvomassa ja tiesit kaiken,
                           kun mä olin pieni ja pikkusen tyhmä.
                           Nyt sä voisit tulla ja kertoa mitä haluaisit kuulla,
                            ja mistä mä ens kerralla puhusin.

                    Muistatko sun lempipelin?
                           Sä aina voitit mut, ja mua harmitti.
                           Joskus kuitenkin annoit mun voittaa.
                           Opetit mulle parhaat tekniikat
                            ja opein päihittämään sut vanhempana. Hah!

                    Seurustelen
                           Sä tykkäisit mun poikaystävästä.
                           Oikeestaan mä edelleenkin toivon,
                           et te voisitte tavata joskus.
                           Ja et voisit saattaa mut alttarille..

                    Rakkaudella,
                            tyttäresi.                         

1 kommentti: