torstai 23. elokuuta 2012

Uusi alku uuteen nousuun

Mä niin vannoin, etten enää palaa kirjottamaan ittestäni. Mut tajusin, et ei siinä oo mitään väärää, eikä mun tarvi kertoo mitään mitä en halua.

Tässä mä oon pyörin ympyrää kilpaa tuolin kanssa, ja mietin miten saisin itteni väsymään. Mua väsyttää kyllä, mut kun meen pitkälleni, en vaan saa unta, koska mulla on liikaa asioita mielessä. Aivan liikaa. Toivon, et kirjottaminen auttaa. Tosin koneella tylsistyminen väsyttää myös. Tai leffojen kattominen.

Liian kauan työttömyyttä, laiskottelua, saamattomuutta. Moni on varmasti kateellinen "voisimpa mäkin vaan nukkua pitkään ja laiskotella", mut pitkän päälle tuntuu työltä herätä uuteen päivään. Tänään päätin vihdoin laittaa sille pisteen. Mä en vaan yksinkertasesti jaksa tätä. Hain sosiaali- ja terveysalan aikuiskoulutukseen. Toivon, et pääsen sinne ja mustakin vielä tulee jotakin. Oikeestaan oon aina tykänny lapsista ja niiden kanssa työskentelystä. En vaan oo ennen tajunnu, et se vois olla just mun ala.

Oikeestaan mulla on asiat tosi hyvin. Mulla on upee kämppä, kiva sisustus (vaikkakin sotkusta), ruokaa, ihmisiä ympärillä (toiset välittää enemmän, toiset vähemmän) ja mulla on ihana poikaystävä. Mut jos terveys ja raha-asiat ei oo kunnossa, ei osaa nauttia elämästä. Jokainen lasku tuntuu iskulta sydämeen. Onneks nyt ei oo luottotiedot pääsemässä kuitenkaan menemään ja oon menossa velkaneuvojalle. Laskut on vaan kerääntyny, kun en kesäkuussa saanut tukia tarpeeks ajoissa. Ja syytän myös itteeni. Miks en oo aikasemmin voinut miettiä tulevaisuutta enemmän?

Toivon, et asiat alkaa rullaamaan omalla painollaan eteenpäin, ja et mä selviin tästä tilanteesta ja voin elää niinkun ennenkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti