perjantai 12. joulukuuta 2014

Avautuminen

Joskus vaan tuntuu siltä, et oon hukannu itseni ja valmis luovuttamaan. Kuulostaa säälittävältä, naurettavalta ja todella masentavalta. Siinä vaiheessa, kun ei saa silmiäs auki päivän itkemisen jälkeen, totuus vaan iskee päin näköä - kirvelynä. Hyvä leffa, lohdutusherkkuja ja lämmintä kaakaota. Ei poista itkua, mut empä ainakaan häiritse naapuria säälittävällä rääkymiselläni.

Yleensä koen tuskasia tunteita taloudellisten tai sosiaalisten asioiden takia. Mut kyllä ne itseä koskevat, pelottavat tunteet, on musta kaikista pahimpia. Kun tiedostaa tunteensa ja tapansa toimia tiedostamissaan ongelmatilanteissa, syntyy pulma. Tai enemmänkin syntyy ajatus, miks toimin näin, vaikka voisin toimia toisin? Tunteet ohjaa käyttäytymistä, mut joskus pitäs osata ajatella myös itseensä. Joka taas on mulle ongelma. Joka on kaiken alku ja juuri. Ja joka aiheuttaa mulle suurta tuskaa, koska tiedostaessaan sen, sitä ei voi olla tiedostamatta ja puuttumatta siihen. Joka taas vaikuttaa siihen, et teen joskus jopa väkisin muutosta, koska haluun muuttua. Mut ajan itseni vaan pahemmin nurkkaan. Mä oon paljon yksin, mä tykkään omasta seurastani. Voisin syyttää ihmisiä siitä, et mun annetaan jäädä kotiin syrjäytymään, mut se on mun oma päätös. Teen sen mielelläni. Voisin syyttää monestakin muusta asiasta muita ihmisiä, mut en halua. Mä osaan sen kyllä tarvittaessa silti tehdä.

Oon sekava, tiedän. Kello on kolme yöllä. Hauskaa, et tänäänkään (tänä dramaattisena päivänä) en edes oppinu mitään uutta, en saanu valaistumista, en kokenu tunnelukkojen aukeevan.. Se oon vieläkin vaan mä, säälittävä Katja turvonneiden silmiensä ja järkyttävän minäkuvansa kanssa. Ehkä mua odottaa pelastus, ehkä ruohojumala pelastaa mut ja sisustaa mut uudelleen sisäsesti ja ulkosesti ja jakaa tällä kertaa paremmat kortit (KIITOS) ja antaa mulle mahdollisuuden loistaa. Joo ei. Mulla on vaan tää kuranen tie kuljettavana, kuka kulkee mun kanssa? Niin, siinäpä vasta kysymys.

Paskassa räpiköiden,
Katja

Ps. En mä oo pohjalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti