I'm fine

Tän videon tekemisen jälkeen, on oikeesti alkanu tuntuu siltä, et vihdoinkin elämä hymyilee. Tajusin itsekin asian ääneen sanomisen jälkeen, mitä vittua mä oon oikeesti miettiny nää vuodet? Mitä sitten vaikka joku kattoskin mua hesen jonossa jotenki vinoon, onhan ne itsekin siellä. Tai miks mun pitäis olla niin timmi ja hyväs kondiksessa, koska ei kaikki muutkaan ole. Asiat saa täysin uudet näkökulmat, kun niitä alkaa aidosti miettimään. Oon videon tekemisen jälkeen saanut mm. Facebookissa hurjasti positiivista palautetta. On myös sanottu, et se pitäis näyttää jossain kouluissa. En kyllä täysin allekirjoita. Totta toisaalta se asia, et siitä pitäis jonkun sanoa ääneen. Moni varmasti miettii tätä asiaa, muttei saa siihen riittävästi itseluottamusta. Jos joku muu sen sanoisi, saattaisi se vaikuttaa asiaan. Mutten kuitenkaan itse koe olevani oikea henkilö tuomaan sitä julki.

Tuntuu tosi tyhmältä ajatella, et mä oon oikeesti kaikki nää vuodet ajatellu "väärin". Potkinu itse itteäni päähän ja taonnu lausetta- sä et pysty siihen. Miksi? En koe olleeni tyhmä. Enemmänkin koen, et mulle oltais voitu sanoa tää asia ajoissa ja juuri näin miten itse sen ilmaisin. Mihin vertasin itseäni? Kaikkiin mahdollisiin kauneusihanteisiin, kaduilla oleviin hyväkroppaisten naisten kuviin ja kaikkeen, joka jollain tapaa ilmaisi omasta mielestäni täydellisyyttä. Halusin vain olla onnellinen. Mutta miksi muuttaa itseään, miksi tehdä itsestään se, jota ei ole? Kaikesta huolimatta, olen ottanut täysin eri elämänasenteen. Tuntuu hyvältä olla itsevarma, ja se varmasti näkyy. Hymy loistaa kilometrien päähän ja positiivinen energia välittyy varmasti jokaiselle. En kuitenkaan koe vielä olevani täysin "parantunut", eikä saa olettaa siltikään, ettei tulisi huonoja päiviä. Ne pitää vain vetää kunnialla ja olla unohtamatta, että parempi päivä on tulossa. Olen vihdoinkin valmis elämä, täältä tullaan!