Miten jaksan?

Mulla on nyt tullut niin paljon masentavaa angstitekstiä, et ajattelin tehdä vastapainoks postauksen siitä, mikä saa mut voimaan paremmin.

Ystävät. Se, et mä voin soittaa/tekstaa millon vaan, tuo turvallisuuden tunteen. Vaikka tuntuukin siltä, et vaivaan ihmisiä murheillani, niin koitan ajatella, et se puhuminen auttaa mua. Toisaalta ystävien kanssa puhuminen saattaa ratkasta monia ongelmia ja tuo erilaisia näkökulmia asioihin, joka on hyvä juttu.

Liikunta. Vaikka ehkä ihmiset mut tuntiessaan liittää tän liikunnan nyt anoreksian oireisiin ja mielihyvään, en tarkota sitä liikuntaa nyt. Tarkotan niitä hetkiä, kun liikkuessani voin vapaasti mennä omaa tahtiani ja nauttia ympäristöstä ajattelematta laihtumista tai ahdistusta syömisestä.

Musiikki. Rauhotun musiikin avulla. Tällä hetkellä en pysty täysin rentoutumaan, mut musiikki auttaa mut hyvin lähelle sitä. Musiikin avulla saan kohennettua mieltäni tarvittaessa niin, et pahin ahdistus lähtee pois. Saatan muuttua apaattisesta ja masentuneesta hieman jo hymyileväksi ja energisemmäksi.

Perhe. Tästä ei varmaan mitään tarvitsekkaan sanoa. Yksinkertaisesti tuki ja turva.

Gandalf. Mitä mä tekisinkään ilman mun pikku pupua? Gandalf piristää mun päivän, saa mut hymyilemään ja on pörröinen unikaveri. Vaikka se onkin uhmaileva ja kiukkunen välillä, osaa se olla silti hellyyttävä ja ihana. Niin ja vaikka se käykin paskomassa sohvalla nukkuvien/makaavien ihmisten päälle, ei ne noin ihanalle karvapallerolle osaa suuttua.

Aurinko. Mikään ei voita auringonvaloa. Siitä tulee niin mieleen kesä ja lämpimät säät.