When an eating disorder takes over your life
You pride yourself on being an intelligent person, one who is capable of making wise decisions and being able to handle whatever comes your way. Then, seemingly out of the blue, you find yourself engaging in behavior that is totally at odds with what others consider healthy. You discover, to your dismay, that you have a problem with eating that you can’t seem to control.
Mitä enemmän tiedostan ongelmani, sitä enemmän ne tuntuu syvenevän. Yritän tietosesti kontrolloida itteäni, mut tuntuu, et vaan menetän sitä. Ollaan edetty sen verran jo hoidossa, et kaiken taustalla näkyy olevan syyllisyys ruoasta. Siks musta tuntuu, et syön liikaa. Nyt on alkanu jollain tapaa ahdistaakin se, et mun pitäis kyetä avautumaan siitä, mitä syön päivän aikana. Itestäkin ahdistaa nähdä sitä listaa, ja vielä enemmän ahdistaa näyttää se jollekin. Se tuntuu ihan joltain intiimikuvalta, ja kun joku näkee sen, näkee liikaa. Mun pitäis lopettaa murehtiminen, mut miten mä voin, kun joka ikinen kerta syömisen jälkeen mut valtaa häpeä ja tuska? Ei se syyllisyydentunne katoo sormii napsauttamalla. Eihän kammotkaa katoo tosta noin vaa. Se vaatii hoitoo, aikaa ja vahvuutta. Ja vaatii multa tosi paljon.
Mun tavote on kyllä laihtuu, mut terapias oltiin sitä mieltä, et ehkä tää liittyy enemmänki siihe tunteeseen, ku siihen itse laihduttamiseen. Mulla kun tuo paino ei oo mitenkää radikaalisti muuttunu, vaikka muutaman kilon heittääkin. Mun suuri haave tällä hetkellä on parantua ja unohtaa tälläset. Tää on kestäny niin kauan, et en edes muista millasta on normaali syöminen.
Iiiihania nää värit ♥
Voimia kaikille sitä tarvitseville. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti