maanantai 4. helmikuuta 2013

Sisustus uusiks vai mitä pupu

Tänään oli ihana herätä, kymmeneks kouluun. Jippii. Ehdin saamaan täydet 9 tunnin unet. Toisaalta tuli pikkasen kiire sitten bussiin ja mun syöminenki oli sellasta, et kattelin samalla ulos, et koska menee bussi ohi. Sen jälkeen on yleensä sellanen 3 minuuttii aikaa juosta bussiin. Jaiks. Siinä lens sitten mun lautaseni pöydälle ja äkkii vaatteet päälle. Ehdin, onneks.

Taas vaihteeks bussissa huomasin paljon asioita ja analysoin ihmisiä. Ihan älyttömän hyvä mieli tuli hymyilevistä ihmisistä, varsinkin bussikuskista. Jossain vaiheessa kuitenki kyytiin hyppäs sellanen ehkä about 25-vuotias nainen. Se katto mun vieruskaveria (jota en siis tuntenu) niin nenänvarttansa pitkin päästä varpaisiin ku ihminen voi kattoa. Sitten kun se oli päässy istumaan, käänty vielä kattomaan sillä vitun ärsyttävällä "minä olen paras" -ilmeellänsä. Teki mieli sanoa vieressä istuvalle ehkä noin 13-vuotiaalle likalle, et älä välitä. Mut ajattelin sitten kuitenki, et ehkä tää neitokaine ei tajunnu koko tilannetta tai sitten se ymmärsi sen. Ärsyttävää tollanen. Mikä nuorissa on vikana? Itsekö sitten ei ole ikinä 15-kesäsenä esimerkiks hihitelly bussin takapenkillä kavereiden kanssa, tehny piloja, ollu äänekäs, kapinoinu opettajia vastaan.. VAIKKA mua ärsyttääkin välillä totaalinen tietämättömyys ja varsinkin pienten lasten tuijotus, painan mieleeni, et ne on oikeesti vaan lapsia. Ne ei tarkota välttämättä mitään pahaa. Ehkä tälläset takapenkillä hihittelijät saattas olla kiusaajia, mut mä toivon koko sydämestäni tälläsen huomatessani, et niiden vanhemmat on edes koittanu opettaa, et kaikki ihmiset on tasavertasia. Meidän äitihän on (ärsyttävältä se pienestä tuntu) sanonu aina et pitää tervehtiä. Se sanoo sellasille ihmisille jotka kattoo sitä silmiin ohi kävellessä hei, tai sitten tekee sen "hei" huulillaan. Siitä mä oon saanu rohkeuteni. Välillä kyl huomaa, et mä saan mun kavereilta outoja katseita, kun näin teen. Hihi, moi kaverit. Äiti käski.

Gandalf oli sitä mieltä, et matto on vinossa ja vaatteet kuuluu lattialle.

2 kommenttia:

  1. Oon miettinyt ihan samoja asioita viime aikoina, siis tuntemattomien töykeyttä. On tullut vastaan sellaisia aika paljon, asiakaspalvelutyössäkin olevia ihmisiä. Miten voikaan saada huonoa palvelua verotoimistossa! Mutta kiva blogi muuten, eksyin tänne vähän blogilistan kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaa! Hui kamala.. Miten ne ees pääsee tollasiin töihin? Kai ne on sitten flirttaillu työnantajallensa...

      Mutta hei kiitos. :)

      Poista