Vitutusta ja eläinten väärinkohtelua

Voi jumaliste että voi ärsyttää. Vaikee edes tältä ärsyyntymiseltä saada muodostettuu mitään oikeita lauseita. Yritän kuitenkin. Otetaan tilanne, et mä oon loukannu käteni ja oon laittanu siitä kuvan Facebookiin. Siinä näkyy tietty mustelmia ja tikkejä ja sun muuta hirveetä. No ei mee kauaa, kun tulee ihmisiä kauhistelemaan mitä on käyny. Noh, siinä sitten kirjotan kauheen romaanin siitä kuinka yritin pestä ikkunoita ulkopuolelta ja tipuin tikkailta ja lensin mäkeä alas piikkilangan yli jne. kaikkea mahdollista paskaa. Sitten alkaa tulemaan niitä "voi ei"-kommentteja. Ei siinä mitään. Niitä saa tullakin. Sitten tulee se joku urpo, joka on kauhuissaan ja tulee kysymään "voi ei mitä on käyny apua ootko okei????".. Ja tässä vaiheessa mun sietokykyni vetelee rajoillaan, korvista tulee savua. Ärsyttää niin suunnattomasti. Eikö se osaa lukea kommentteja, ettei mun tarvis kahteen kertaan selittää sitä asiaa? Sama asia käy usein palstoilla tai "julkkisten" tiloissa Facebookissa. Esimerkiks se, et yks tuttuni oli ottanu Robinin kans yhteiskuvan kun samassa koulussa ovat, ja tietysti kaikki Robinfanit yksitellen kyselemässä, et mistä hän tuntee sen. Vaikka se 10 kommentin välein luki. Helvetin ärsyttävää. Juurikin sen takia luen aina kaikki kommentit ennen ku ite sanon mitään. Ellei niitä sitten oo joku 500.

Sitten haluun ragee tästäkin, kuten kuvasta varmaan hyvin tajuaa. Se, että otetaan koira ja kissa ja hamsteri ja marsu ja pupu ja otetaan nyt vaikka sitten hevonenkin. Pointti on se, et se eläin otetaan ilman mitään vastuuta koska onhan se nyt kiva, jos on sellanen pikkuhamsteri tai vaikka hevonen vaan koska se on cool.

Liian usein joutuu kattomaan vierestä, kuinka eläimiä väärinkohdellaan. Jopa lähipiirissä. Ei sillä, et mä mitään eläinten hoidosta ja kasvattamisesta mitään tietäsin. Omistan kuitenkin aika monta kaveria, joilta oon saanu paljon infoa siitä, mitä missäkin tilanteessa kuuluu tehdä. Ja välillä kun nään välinpitämättömyyttä, väkivaltaa tms. soitankin välittömästi jollekin näistä ja kysyn, et mitä teen. Mä en aio kattoa vierestä sitä, kuinka kaveri potkii koiraansa rappusista alas tai kiusaa kissaansa niin, et sitä oikeesti sattuu. Eihän toista ihmistäkään saa satuttaa. Eläin pitäis aina ottaa yhtenä perheenjäsenenä. Eläimen ottaessaan pitää ymmärtää se, et koirat vaatii huomiota, ne pitää ulkoiluttaa. Kissanhiekka, ruoka, valjaat, lelut yms. maksaa. Jos näitä pienempiä otuksia haluaa, niin terraariot ja ruoat maksaa myös. Mikään ei oo ilmasta. Kannattaa miettii kahteen kertaan onko tosiaan varaa ruokkia se eläin ja antaa sille hyvä koti ja välittävä perhe vai aikooko pahoinpidellä ja ruokkia itseänsä mielummin kuin eläintä. Itse haluisin aivan järkyttävästi koiran. Ne on niin terapeuttisia. Mut en ota sitä riskiä, et mun rahat ja aika ei riitä siihen. Kuitenkin siitä tulee itellekin hyvä mieli, kun eläin tottelee. Ja on saanu kouluttaa sen sellaseks kun ite haluaa. Ja rotukin on ihan itse valittu.

Eniten mua ärsyttää sellaset koiranomistajat, jotka luulevat olevansa jotain mitä ei ole. Vaikkei tuntis toista, niin se paistaa läpi jos luottaa koiraansa ja on varma. Mut sit on niitä, jotka päästää koiransa vapaaks yleisellä paikalla, tai ylipäänsä jossai missä ei sitä sais tehdä. Ja sitten sanoo, et kyl se tulee, kun kutsun. Ja sitten kun sitä kutsutaan, se ei tulekaan. Siinä vaiheessa ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Sydänkohtaus on lähellä, kun kuulee, että tälläsellä ihmisellä on eläimiä enemmänkin ja lisää on tulossa. Antakaa eläinten olla ja kiusatkaa itseänne. Olen puhunut.