asdf

Joo en keksiny otsikkoa.. Ü

Taas yks jokseenkin pitkä viikko takana. Siihen mahtu ahdistusta, iloa, surua, huumoria, rakkautta, vihaa, läheisyyttä ja iloa. Vihdoinki alkaa tuntua siltä et mun kaveriporukka on muodostunu uudelleen paremmalle perustalle ja ihmiset on erilaisia. Harmittaa, et mulla on niin vähän naispuolisia kavereita. Jotenkin tuntuu vaan siltä, et mä en saa enää yhteyttä sellasiin ja vaan ne on säilyny kavereina/ystävina jotka on jaksanu pitää muhun yhteyttä. Sit on tietty niitä joihin en tiedä voiko luottaa, ne on vaan sellasia "moikataan kun tavataan" -kavereita.

En tiedä mikä siinä on et tuun miesten kanssa paremmin juttuun. Siinä ei oo mitään pelissä sen enempää kun naisten kohdalla. Ehkä yks syy on vaan se et niin moni muija on tehny mulle paskamaiset, puukottanu selkään tai sit unohtanu mut vaikka oon ite koittanu soitella jne.

Tarkotus ei oo nyt manata kaikkia naispuolisia. Uskon, et maailma on täynnä naisia, jotka ei todellakaan vois tehdä ystävälleen mitään sellasta, mitä mulle on tehty. Tuntuu vaan et niitä kavereita tulee ja menee eikä oikeen kukaan jaksa pysyä. Ensin molemminpuolisesti soitellaan ja mä oon ite ihan innoissani uudesta tuttavuudesta. Sit se hiipuu, eikä toisesta kuulu enää mitään. Jossain Facebookissa saatetaan vaihtaa muutama sana ja kuulumiset, mut ei pian niitäkään.

Toisaalta myönnän, et teen itekin joskus tätä. Jos oikeesti huomaan, et ihmisen elintavat ärsyttää mua tai muuten joku luonteenpiirre ärsyttää suuresti, niin todennäkösesti jätän soittamatta. Eihän kukaan oo täydellinen, mut se, jos toisessa jatkuvasti korostuu joku itseä ärsyttävä piirre, niin eihän sitä jaksa. Ja jos ei jaksa, niin ei kovin hyvää ystävää voi sellasen kanssa olla. Ellei sitten kaikki muu hyvä toisessa korostu kuitenkin sen huonon yli.

Toisaalta harmittaa se, et tuun miespuolisten kanssa paremmin juttuun, koska seurustelen. Varmasti siitä on haittaa parisuhteelle ja toiselle osapuolelle. Ite kuitenkin tiedän, et omatunto on puhdas, enkä oo tehny mitään sen selän takana. Enkä tekis jatkossakaan. Kuitenkin ajattelen paljon sitä, et mitäköhän se mahtaa ajatella, jos mä lähden ton kanssa kaupunkiin.. Sit mä vaan teen sen ja otan vastuun siitä. Ne on mun kavereita ihan kuin naispuolisetkin. Ehkä sinänsä harmittaa toista osapuolta se, kun liikun muiden miesten kanssa. Ymmärrän häntä hyvin, ja samalla koitan punnita sitä, et ketkä on musta mukavia ja kunnon kaveriainesta, ja keneen haluun tutustua paremmin. Jos joku alkaa mulle jotain flirttailemaan, niin turha toivoa mitään enempää kaveruutta. En haluu, et tää toinen osapuoli joutuu kärsimään ja ahdistumaan mun kavereiden takia, ja sen takia oon jotain pudottanutkin pois. Mut tietyt on sellasia jotka jää vaikka se sanois mitä. Mä tiedän et me tullaan keskustelemaan tästä vielä. Mä en kuitenkaan vietä aikaa miespuolisten kavereiden kanssa korvatakseni poikaystäväni tai saadakseni huomiota. Ne jotka ansaitsee mun luottamuksen, on yleensä sen arvosia.

Ja siitä oon onnellinen, et mun poikaystävä jaksaa luottaa muhun. Rakastan sitä koko sydämestäni. Mun pupu.

Kiitos, et jaksat vieläkin käydä lukemassa täällä. Tuli hetkellinen kausipoistuminen, enkä ollu ihan täysillä mukana. Mut nyt oon taas täällä täysin voimin ja uusin ajatuksin. Tosin ehkä vähän väsyneenäkin.. :3

Kommenttia saa laittaa!