Mä niin vihaan niitä ihmisiä jotka ajattelee vaan itseään! Tänään noussu keskustelua aiheesta, joka on yleisesti todella ajankohtainen. Meinaan se, et hommataan muksu, vietetään sen kanssa aikaa ja hups keikkaa se sitten huostaanotetaan ku ei vanhempia kiinnostakaan.. SIIS MISSÄ OVAT OLLEET KU ON JAETTU AIVOT?
Niin siis näin rauhallisesti ja tiivistetysti sanottuna:
Nussitaan ilman ehkäsyä. Okei on kiva jos tulee muksu, nääh, tuskin tulee.
Muutama positiivinen raskaustesti. Jee musta tulee äiti <333 p="p">Isälle kerrotaan. Jos edes tiedetään kuka se on.
Isä häipyy kuvioista ja luulee et se onnistuu noin vain. Whatever mä voin kasvattaa sen yksinkin.
Lapsi syntyy. Voi kun se on ihana <33 p="p">Elatuslaskuja isälle. Voi vittu.
Raskasta aikaa. Ei jaksa.
Raskasta aikaa. Sattuu selkään.
Raskasta aikaa. En saa nukkua rauhassa.
Pakko päästä ryyppäämään. Kyl joku muksua vahtii.
Joojoo mä tuun 12 viimeistään. Paskanmarjat. Meen just ennen ku lapsi herättää äidin niin se luulee, et mä oon ollu koko yön kotona.
Muutan poikaystävälle, Jätän muksuni tänne. Lähen jatkamaan teinielämääni.
Sama kierre alkaa. paitsi isä jatkaa myös kuvioissa, Ei siis ehkäsyä.
Raskaana. Jee perhe koossa. Onhan sentään kämppä poikaystävän kanssa.
Kivaa aikaa.
Kivaa aikaa.
Ero tulee. Ei kämppää, ei poikaystävää, ystävät hylänneet.
Vaikeaa aikaa.
Vaikeaa aikaa.
Lapsi syntyy. Se huostaanotetaan..
Mutta miksi?
Onneks on myös niitä äitejä, jotka rakastavat lastansa olivat sitten kuinka vanhoja tahansa, ja ottavat vastuun itsestään ja lapsesta. :)
Anteeksi kielenkäyttöni.
En oo samaa mieltä, must se on jokaisen oma asia, haluutko lapsen. Sitä paitsi on teiniäideil ihan yhtä hyvä syy valitella selkäkipujaan raskauden aikana ku kolmikymppisil äideil, neki kumminki valittaa asiasta. Tietenki pitää olla vastuullinen nuorena äitinä ja ryyppäämiseen ei kuulu siihen Must on hienoo, jos on vahva ja pärjäävä teini-äiti :) ite en oo siis äiti, et en puolustele itseäni, mut tää oli mun mielipide. Sul oli btw hyvät perustelut sun mielipiteille :)
VastaaPoistaNiin, totta. Puhuinkin nyt lähinnä siitä, et kun on sitä "raskasta aikaa", niin on pakko lähtee irrottelemaan. Tottakai se on sallittua, mut tässä esimerkissä se on joka viikonloppu, ellei useamminkin. :) Niin ja tokihan se on oma valinta, pitääkö lapsen vai ei, mut mun mielestä pitäis miettiä kysymystä, että jaksaako oikeesti huolehtia siitä sen 18 vuotta. Ja että onko valmis menettämään osan nuoruudestaan lapselle. Koska vapauksista lähtee tosi paljon. Ellei tietysti lapsella ole hoitajia ja vapaus ei ole ryyppäämistä. :)
VastaaPoista