perjantai 21. syyskuuta 2012

Kärsimys

Mä vihaan mun hampaita. Ne häiritsee mun elämää. Mä en voi hymyillä, puhua saati nauraa normaalisti. Ihan kamalaa. Tähän ei auta sitten mitkään "Ei se mitään, ne on vaan hampaat. Ei kukaan niitä huomaa.." -kommentit. I H A N aikuisten oikeesti mä menetän jopa yöuniani sen takia. Oon koko elämäni joutunu kärsimään hampaista. Katsokaa youtubesta muutama mun video ja ihmetelkää miksette melkeimpä koskaan nää mun oikeeta puolta profiilista kun puhun. Koska tietosesti ja tietämättäni osaan välttää sitä. Suurin ahdinko on, jos mun pitää puhua ihan vaik parhaalle kaverilleni kun oon sen vasemmalla puolella. Meinaa itku päästä. Oon ihan pienestä asti tottunu tähän päivään saakka välttämään oikeelta puolelta tulevaa kontaktia ja siinä tapauksessa melkeen laittanu sen käden suun eteen. Mun pyöreet ja rumat pallosilmät yhdistettynä mun vinkselihirviöhampaisiin näyttää siltä, kun olisin joku alien. Oikeesti.

Ihan hirveetä nähdä omia kuvia mitä on otettu. Vielä joku kaveri lisää Faceen kuvan ja mä toteen, että ihan hirvee, hammasrivistö kauniisti esillä. Tai sitten vastaavasti oon koittanu jossain ristiäisissä tai synttäreillä piilotella hampaitani, joten hirvee irvistys päällä hampaiden piilottamiseks.

Kaikista pahinta on se, et niitä on yritetty korjata, mut mun etuhammas ei mahtunu kahden hampaan väliin joten se jäi toisen etuhampaan "päälle". Nyt tietysti se hammas mahtuis siihen oikeen oivasti. Todellakin aion käydä korjauttamassa hampaani, kun se lottovoitto tulee tai miljoonien vuosien päästä kun mulla on varaa. Mä aion tehdä sen. Ja varmasti en mene naimisiin ennen sitä. Karmii ajatuskin siitä kyynelvirrasta, kun näkisin oman hääkuvani jossa hampaat irvistää ja rumuus näkyy kilometrin päähän, ja sen kuvan kanssa pitäis elää sitten loppuelämä.. Voi luoja.. Tuleekohan kukaan koskaan ymmärtämään mun tuskaani..

Korjaushoito on vaan vaivaset 2000 e, että lottovoittoa odottamaan. Koska näillä tuloilla ei paljon säästellä koska laskut päälle. Se et mulla on tumma hammasluu ei haittaa, kunhan ne olis ees suorat. Tai ees vähän suorat. Jos voisin hymyillä ja nauraa vapaasti, oon varma, et musta tulis positiivisempi, ilosempi, elämänhalusempi ja energisempi.

Minä kiitän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti