Täällä mä taas oon. Vaivun nyt angstiin ja totean, et oon oikeesti ollu viimeaikoina mielestäni surkee tyttöystävä ja surkee ystävä. Mä en osaa kiittää tarpeeks, oon kärttynen koko ajan ja luulen, et oon sanonu joillekin aika pahastikin, vahingossa, tarkottamatta.. Muutenkin must tuntuu nyt, et elämä on lähteny taas väärään suuntaan, nimittäin entisen suuntaan. Sinne, mitä mulla oli muutama kuukaus sitten. Ne tietää, jotka sillon oli läsnä. Mä yritän estää sitä, mut pelkään etten voi sille mitään. Mä tarvisin tsemppiä ja tsemppiä ihan helvetisti nytten. Laiska paskiainen. Ihme et jaksan edes hengittää. Huoh hei oikeesti nyt..
Sen mä silti tiedän, et vaikka mun ystävät/kaverit nyt kusis mun punttiin ja lähtis käppäileen, niinkun eräät, mulla on silti muutama, jotka ei mua jätä yksin. Mä oon niille elämäni velkaa.
Pitäs kai käppäillä lääkärin puheille. Alkaa menee taas niin säälittäväks tää touhu. Nyt jotain piristävää tähän päälle. Ja niin otsikko, muumit on in ! Ehdotuksia saa heittää siitä, mistä mä puhusin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti