tiistai 17. syyskuuta 2013

Kymysyksiä

Jos sä voisit muuttaa ittes päiväks mieheks ni kokeilisitko?
- Kyllä. Mä haluisin niin nähdä miehen pään sisään. Tuntuu jotenkin siltä, et kun kerran sinne näkis, niin niitä jopa vois ymmärtääkin.

Mitä on rakkaus sun mielest ja ooksä omast mielestäs koskaan kokenu sitä?
- Olen. Yhden kerran. Rakkautta on, jos toinen hyväksyy sut puutteidesi kera, kehuu ulkoista ja sisäistä olemustasi, haluaa jakaa samoja unelmia tulevaisuudesta tai vaikka opettaa sulle paljon olemalla erilainen. Tiedostaen sen, et toinen ei ole täydellinen, vaan se toinen on täydellinen itelle - epätäydellisenä. Menipä syvälliseks.

Mitä kadut eniten tällä hetkellä?
- Tyhmyyttäni, sitä et tajuan asiat vasta nyt. Tai oman tilanteeni. Oon vasta nyt oppinut tuntemaan itseni jotenkin. Kaduttaa, et olen menettänyt jo yhden ihmisen. Nyt, kun voisin selittää kaiken, se on myöhästä. Henkiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet on oikeesti tosi vaikee välillä tunnistaa, mut sitten kun sen älyää, kokee ittensä tosi tyhmäks. Miksei sitä tullut aikasemmin ajateltua?

Koetko unelmoivasi mahdotonta?
- En oikeastaan tiedä. Tottakai tosi paljon on sellasta pinnallista toiveajattelua, mut enemmänkin mä asetan valitettavasti riman tosi alas. Siitä on toisaalta hyötyä sen suhteen, et tavotteeseen pääsemiseen ei ole pitkä matka, eikä niinkään tule isoja pettymyksiä. Miten sen tahtookaan mieltää.

Nouseeko sulla helposti "kusi hattuun"?
- Ei. Enemmänkin toivon, et kaverit ja ystävät osaa olla ylpeitä mun saavutuksista, jos niistä joskus saatan hehkuttaa onnessani. En kuitenkaan koe nousevani kenenkään yläpuolelle, vaikka jotain isompaakin olisin saavuttanut. Onnellinen on aina oikeus olla, jos kohdalle sattuu jokin hyvä tuuri vaikka käymään. Osa kavereistani ei lue blogiani edes aktiivisesti, mut silti ymmärtävät tän tärkeyden mulle ja antavat mun iloita siitä.

Rakastatsä tavaroita (esim vaatteet jne.)?
- En niinkään. Ostan uusia vaatteita sillon, jos löydän jonkun oikeesti mukavan tai hyvännäkösen vaatekappaleen. Vaatteet ei niinkään ole mulle tärkeitä. Kunhan on jotain päälle laitettavaa. Oikeastaan ainoot "tavarat", joita ilman en vois elää, on tietokone ja puhelin. Nykyään kaikki lähes tapahtuu netissä, ja oon todellakin koukussa bloggaamiseen, youtubeen (musiikki, ihmisten videot/vlogit), facebookiin.. Toisaalta taas ilman luuria en pärjäis tässä nykymaailmassa. Ei voi vaan yksinkertasesti mennä kenenkään luo ovikelloa soittamaan. Siinä oikeesti olis hetken sellanen öö-tunnelma - "Olisit ilmottanu" tai jotain vastaavaa. Ei mulla oikeesti tuu mieleen mitään esinettä tai tavaraa, jota mä rakastasin. Ehkä isän muistokamat on niitä, jos nyt toisaalta mietitään.

Mitkä luonteenpiirteet perit vanhemmiltasi?
- Äidiltä varmaan tän hermostumisen säätelytaidon ja toisaalta kiltteyden, isältä ehkä enemmän ihmisistä välittämisen ja empatiakyvyn.


Kiitos ihmiset kysymyksistänne! Mikäli tulee lisää mieleen, alas vaan kommenttiboksiin niitä laittaen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti