Damdam

Oon nyt sitten 20 v. Lauantaina oli synttärit. Ei oo kauheesti ehtiny kirjotella, mut täällä mä taas oon. Nyt on taas enemmän aikaa. Nyt nautin lasillisen hyvää alkoholia, kuuntelen rentoo musiikkia ja koitan rentoutua. Tuntuu, et nyt on oikee aika pysähtyy ja miettii omaa elämääni. Mitä mä haluan? En tiedä. En ala miettii sitä täällä.

Oon alkanu syömään taas huonommin. Mä en tie mikä siihen vie, mä vaan "unohdan" syödä ja joskus mä oikeesti mietin sitä etten kehtaa syödä. Tyhmää, TIEDÄN. Mä en vaan voi ajatuksilleni mitään. Nyt taistelen niitä vastaan.

Mä mietin liikaa asioita. Saan itteni ressaamaan miljoonasta asiasta, vaikkei mulla olis mitään syytä. Mulla on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa niin, et mä selviin ainakin muutaman päivän niillä. Mut mikä mulla on? Haluan elää. Mä oon sellanen ihminen, et rakastan kaikkii spontaaneja reissuja ja juttuja, enkä pysty sellaseen, et vuotta ennen suunnitellaan ja aikataulutetaan joku reissu. Ei, sen pitää mennä niin, et nukutaan kun väsyttää ja syödään, kun on nälkä. Ja tehdään sitä miltä just sillä hetkellä tuntuu. Ihmiset jotka ei taas pysty tekemään asioita suunnittelematta ja spontaanisti, ei vaan voi käsittää sitä. Sama juttu, kun mä oon sellanen, et mä nukun kun nukun, ei auta sängyssä makailu. Toki on eri asia jos istuu koneella. Mut siis mä menen sänkyyn, kun väsyttää ja dam, oon unessa. Toisin, kun jos meen pirteenä sänkyyn, niin saatan monta tuntia pyöriä levottomana. Mixu esimerkiks ei voi ymmärtää, et miten ei saa nukuttua laittamalla silmiä kiinni. Mä en vaan ymmärrä taas miten joku voi vaan nukahtaa niin. Elän hetkessä, ja tungen taloushuolet jonnekin kaapin pohjalle, kunnes ne pamahtaa jonain päivänä sieltä taas naamalle. Entä sitten? Oon onnellinen, koska mä oon tehny just sitä mitä mä elämältäni haluan. ELÄNYT. Mun ei tarvi ostaa asuntoautoa ja reissata ympäri maailmaa, vaan riittää, et mä pääsen arjessa toteuttaa pieniä elämyksiä. Kuten se, et saatan näin lomalla lähteä keskellä yötä ajeleen kavereiden kanssa ja tulla vasta aamulla kotiin. Tai sit lähtee spontaanisti vaikka kahville tampereelle keskellä päivää. Tottakai aina mennään rahatilanteen mukaan. Tällänen mä oon, spontaani. Mä en osaa muuta, ku elää hetkessä. Vaikkakin ressaan jonkin verran, niin ressiin auttaa just tällänen onnellisuus.