keskiviikko 3. lokakuuta 2012

V**tun ämmä mä tapan sut !

Bussissa tapahtunutta:

Äiti tulee neljän lapsensa kanssa bussiin. Ulkona on jo kauhee rähinä ja virtaa yhdellä lapsista riittää ilmeisesti, kun hupparikaan meinaa päällä pysyä. Muut ovat hyvinkin rauhallisia. Bussiin mentäessä ja jonossa seistessä on ongelmia tällä n. 5-vuotiaalla pojalla, on siis pakko etuilla ja ängetä muiden ohi. Äiti saa jotenkin pidettyä lapsen aisoissa ja jonossa. Rääkynä ja järkyttävä huuto alkaa jo tässä vaiheessa.

Bussiin päästessä ensimmäiset kolme korttelia on huuto siitä, et lapsi haluaa istua tietyn sisarensa vieressä. Huutohan tarkoittaa siis sitä, et lapsi huutaa niin lujaa kuin pystyy. Järkyttävää rääkynää. Eikä lapsi vain huuda, vaan viljelee myös kirosanoja ja haukkuu äitiänsä mm. idiootiksi ja ämmäksi, ja et lapsi tappaa äidin. Äiti kuitenkaan ei ilmeisesti jaksa tätä, koska he aikovat jäädä muutamaa pysäkkiä aikaisemmin pois ja kävellä loppumatkan.

Kun pysäkki lähenee lapsi alkaa huutaa, ettei tahdo jäädä kyseisellä pysäkillä pois. Äiti joutuu raahaamaan lapsen ulos. Ennen ovien sulkeutumista kuulen huudahduksen "vitun ämmä mä tapan sut". Äiti näpyttää puhelintansa ja esittää, ettei kuullutkaan.



Missä helvetissä vika? Onko lapsi oikeastikin vaikea vai onko kasvatuksessa jotain hämärää? Jos mä olisin tossa tilanteessa ja lapsi tekis noin, miettisin ihan ensin, et mistä se on oppinu kaiken ton. Tarhassako? Vai kenties riitelevätkö vanhemmat (tai muut perheenjäsenet) lasten kuullen useinkin ja viljelevätkö he myös kyseisiä sanoja?

Seuraavaks hakisin ihan apua. Ei 5-vuotiaan kuulu huutaa äidillensä tappouhkauksia tai haukkua tätä ämmäksi. Joo kyllähän se lapsi idiootiksi osaa sanoa, mut ym. lausahdus menee musta aika paljonkin yli. Tainnu oppia jostain, et kirosana yhdistettynä esimerkiks sanaan idiootti vahvistaa sen tarkotusta.



Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä mun kanssa. Tää on täysin mun mielipide ja tuskimpa se ketään kiinnostaakaan. Mut oman näkökantansa saa ja olis toivottavaakin, et kertois.


Kiitos ajastasi ja hyvää illanjatkoa rakas lukijani.

13 kommenttia:

  1. Mä oon niin samaa mieltä. Ja vanhemmiltaan (ja muolta sukulaisilta ym) opitaan ne kirosanat ja haukkumiset muutenkin. Tarhassa tuskin oppii tommosta käytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Tarhan kautta ainoastaan, jos siellä joku muu lapsi niitä kylvää. Mut se vaikuttaa epätodennäköseltä vaihtoehdolta.

      Poista
  2. Mutta eikös kolme neljästä osannu olla ihmisiksi? Saatto olla vaan känkkäränkkäpäivä. Eikä tollaset tapit ymmärrä vielä tappouhkauksen vakavuutta. Muksut poimii kirosanat ja uhkaukset joka puolelta. Ne kuulee kaiken. Vaikka ne leikkis viereisessä huoneessa ne kuulee kaiken mitä kahvipöydässä jutellaan. Kannattaa muistaa kun saat omia (kokemuksen syvä rintaääni puhuu :D)
    Kainaloon nappaaminen on mun mielestä oikee tapa toimia noissa tilanteissa. Jos sanominen ei auta, niin jämpti ja turvallinen ote osottaa lapselle aikuisen auktoriteetin (ja rauhottaa lapsen).Ei oo ainakaan mua pettänyt vielä tuo.
    Välillä tunnen kans arvostelevia katseita kun nappaan uhmaikäseni olalle. Mutta en välitä. Mulle on tärkeempää kasvattaa lapseni kun miellyttää tuntemattomia. Tosin vanhempi väki tuntuu katsovan lähinnä myötätuntoisesti :D

    -Ruth

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, osashan ne olla, oli toki varmaan monta vuotta vanhempia nää toiset. Poika tais olla nuorin, sit oli varmaan joku eskari-ikänen ja loput ehkä 8-10. :) Juu kyllähän mä ymmärrän jos joku ottaa kädestä kiinni ja sanoo, et nyt ei mennä kun äiti sanoo että ei mennä. Mut kun tää nainen ei näyttäny tekevän mitään muuta, ku ottavan lapsen väkisin mukaansa bussista. Niin ja koitti välttää ilmeisesti muiden häirintää poistumalla bussista. Ja siis tottakai ymmärrän, et lapsilla on näitä päiviä, mut tää kirosanojen viljely yms. on musta huolestuttavaa.. :s

      Poista
  3. Peruskoulun ykköseltä yläasteen ysille asti mulla oli yks tietty kaveri. Tän kaverin kaks pikkuveljee oli just tollasia, että kauhee haistattelu kävi koko ajan. 15 vuodenkaan jälkeen en tiiä että mistä ne niit kirosanoi oikeen oppi, ei se kyl vanhemmilt ollu koska kumpikaan niistä ei kiroillu ainakaan mun kuullen ku ehkä pari kertaa vuodessa. Mut voi olla et joltai eskarikavereilta tommosta oppii, ja isoveljilt se varmaan lähtee alunperin liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ei taaskaan suostu avaamaan tota vastaa-kommenttiboksia. No käytän tätä sitten. Mä tiedän Eetu kenestä sä puhut. Vähän kyl tuntuu siltä et siinä perheessä ne on tullu veljien kautta. :o

      Poista
  4. Miks ei tarhassa vois oppia kiroilemaan? Mä lyön mistä vaan vetoa, et juuri sieltä hän on ne oppinu, miettikää nyt itsekkin... Itse olette varmaan oppineet kiroilemaan ala-asteel, joka on isoin sosiaalinen paikka niin pienelle, joten siellä jaetaan tieto, ei vain opettajilta lapsille, vaan lapsilta lapsille. Tarhassa on paljon lapsia, ja jos joka 3. tai joka 5. osaa yhden kirosanan, niin helposti niitä voi yhdistellä.. Lapset ovat ihmisiä siinä missä muut, eivät ne tyhmiä ole.. Ja lopuksi lapsi ei millään ymmärtänyt mitä sanoi, ja vaikka olisi jotain ymmärtänyt, niin eivätkö jokainen sano asioita, mitä ei tarkoita kun ovat vihaisia ja verensokerit alhaalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon itseasias oppinu kiroilemaan varmaan joskus yläasteella. Mut nykyään ala-asteella niitä jo viljellään. Tai voi olla et viljeltiin jo sillon, mut ite en muista kuulleeni. Joka tapauksessa, eivät kirosanan viljelyt tee lapsista tyhmiä tietenkään. Päinvaston, oppivat ehkä liian aikaisin. Jotenkin asiaan musta pitäis pyrkiä puuttumaan. Jos lapsi yleisessä paikassa huutaa noin eikä äiti edes koita puuttua lapsen puhumiseen, missä vika? Bussista jääminen oli "rangaistus" myös muille lapsille, joten ei kyseinen varmastikaan ymmärtänyt, että hänen takiansa bussista poistuttiin.
      Mä en sano, etteikö äiti yritä kotona tehdä mitään. Mut se välinpitämättömyys ja kännykän kans räplääminen vähän jäi mietityttämään. Joku puhuttelu bussista ulos tullessa? En siis vain yksinkertasesti nähnyt mitään tehtävän asian eteen.
      Se ei silti tarkota, et kyseessä olis huono äiti. Mietin vain, miten hän kasvattaa kyseisen lapsen ja saako hän oikeasti viljellä sanoja ja tappouhkauksia ilman minkäänlaisia seurauksia? Millainen lapsi on muutaman vuoden päästä? Onko tämän annettu ymmärtää, ettei ole väärin uhata tappaa joku? Siis sitten kun ymmärtää tappo-sanan merkityksen.

      Poista
    2. Itseasias mä opin kiroilemaa joku viikko ala-asteen alottamisen jälkeen, ja siit o jotain 13 vuotta että ei se pelkästää nykyisten ala-asteelaisten juttu oo. Se vanhemmille ja tuntemattomille kiroilu tosin saattaa olla. Ite en oo koskaan kiroillu kenenkää muun ku kavereiden kuullen. Tai saattaa ol yks tai kaks kertaa lipsahtanu äidin kuullen.

      Ja kyl mä oon jo nuorena tuntenu monta tollasta, joist kuitenki kasvo iha normaalei tyyppei eikä mitää murhaajii.

      Poista
  5. Niin, vielä sanomani piti ihan yleisesti. Lapselle pitäis mun mielestäni pienestä asti opettaa, et kaikella on seurauksensa. Oli ne hyviä tai huonoja. Jos sanoo nätisti toiselle, tottakai seurauksena on toiselle hyvä mieli. Yksinkertaista, mutta ei niin helppoa välttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut sit taas toiselt kannalt katottuna lapsi päätyy helposti siihen ajattelu että jos sanon rumasti toiselle, niin siitä tulee itselle parempi mieli tai että siten saa kavereilta kunnioitusta. Silleen kaikki nää koulukiusaajat syntyy. Ja siitä ajattelutavasta onki sit paljon vaikeempi päästä eroon edes aikuisena. Saattaa tosin johtua geneettisestä empatian puutteestakin.

      Poista
    2. Niin. Tulee mieleen ku koiranpentua koittaa opettaa käyttäytymään. (Kun ei omaa lasta vielä ole..) Palkitaan siitä, et on käyttäytyny hyvin. Esimerkiks jos on just uhmaikänen ja ym. toimintaa tapahtuu, niin tottakai se oppis siitä pikkuhiljaa pois kun palkitsis sen sillon, kun ei kirosanoja viljellä tai käyttäydytä huonosti. Ei välttämättä tuota näkyvää tulosta, mut yrittänyttä ei laiteta.
      Mut mun mielestäni "uhota" ei saa. Tietty on joskus sellanen ok, et "jos sä et nyt osaa käyttäytyä, niin jää yks karkkipäivä pois", mut musta se ei oo aina oikein. Tosin en keksis mitään muutakaan, mut muistan jostain kuulleeni myös sen et tätä tapaa pitäis välttää. Sanokaa jos oon väärässä.

      Poista
  6. Mä saan varmasti "Vuoden kamalin äiti" -palkinnon tästä hyvästä, mutta...kun mainittit ton koiranpennun, niin kyllä, samat periaatteet ihmislapsen suhteen. Postiivinen käytös palkitaan, negatiiviseen ei kiinnitetä suurempaa huomiota. Lapsilla on tää "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta" meininki päällä kunnes ymmärrys kehittyy. Aikuisten reaktiot on avainasemassa.

    -Ruth

    VastaaPoista