Ja sitten näkee näitä ihania Facebookin aarteita ja kommentteja, joista iskee käsi suoraan naamasta takaraivoon. TOKI olen itsekin jonkin verran lammas, myönnän sen. Mut huomaan, et taitaa olla kehittymässä uus syöpä, Facebook-syöpä. Ainakin mun aivot alkaa palamaan jokasen idiootin tullessa vastaan Facebookin syövereissä. Alkaa tuntuun siltä, et on epäonnistunu jossain ja pahasti, jos en minä niin joku muu. Voisin puhuu tästä loputtomiin, mut ehkä nyt rentoutan aivoni ja koitan keskittyä taas angstin multihuipentumaan (viilsviils) ja kaikkeen paskaan mitä maailmassa voi olla, kuten idiootteihin ihmisiin.
Välillä jotain muutakin selitystä, kun paskaa paskan jälkeen. On tässä
elämässä jotain ilonaiheitakin, mut niistä ei niinkään ehkä osaa nauttia
ja puhua, varsinkaan jos on näin voimakkaasti ongelmia (pään sisällä, viriviri tööttööt). Ehkä
mä voin koittaa jatkossa keskittyy siihen oman vointini parantamiseen
enkä niinkään siihen angstaamiseen, kuinka ei ruoka mee alas ja kuinka
se painonhallinta on ykkösasia. Pitäs unohtaa kalorit ja laittaa itteni
oikeesti peilin eteen ja kattoo, miltä mä oikeesti näytän. Mä oon
antanu lampaana ympäristön vaikuttaa muhun, ja tässä lopputulos. Mun on
ite ratkastava ongelmani, kukaan muu ei sitä voi mun puolesta tehdä.
Tässä välissä on mainio paikka mainostaa Ranttista. Puhuu täyttä asiaa, ja kyllä sitä huumoriakin löytyy. Ei voi muuta sanoa. Löysin mainion kuvan aiheeseen liittyen. Sori Ranttis.
Sitten on toinen henkilö, jota haluan mainostaa. Puhuu aikalailla samanlaisista asioista, mitään säästelemättä ja kuitenkin humoristisesti. Tässä, olkaa hyvät.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti