maanantai 30. syyskuuta 2013
Tunnelukkotesti
Uhrautuminen 99.6 %
Uhraat omat tarpeesi toisten tarpeille, muuten koet syyllisyyttä. Olet vastuunkantaja. Kuuntelet muiden ongelmia mutta et puhu omistasi.
- Totta
Rankaisevuus 96.0 %
Olet ankara itsellesi ja näet vain virheesi ja puutteesi. Et salli itsellesi heikkoutta. Voit olla rankaiseva myös läheisillesi, kuten lapsillesi.
- Totta, mutten rankaise muita.
Pessimistisyys 96.0 %
Olet murehtija, joka pelkää etukäteen kaikkia mahdollisia murheita. Kun asiat ovat hyvin, se tuntuu väliaikaiselta. Huomiosi kiinnittyy kielteisiin seikkoihin. Pelkäät virheitä.
- Totta.
Alistuminen 94.6 %
Sinusta tuntuu, että pitää olla mieliksi läheisille, jopa ventovieraille. Vältät konflikteja ja myönnyt, vaikka et haluaisi. Et ilmaise omia tarpeitasi, annat muiden päättää ja piilotat tunteesi, varsinkin vihan. Patoutunut viha purkautuu passiivisesti, esimerkiksi juoruiluna ja viivästelynä.
- Ei ehkä niinkään totta, jollain osin ehkä.
Riittämätön itsekontrolli 94.0 %
Olet impulsiivinen etkä jaksa keskittyä pitkään mihinkään, niinpä asiat jäävät usein kesken. Sinun on vaikea hallita halujasi ja tunteitasi. Et mieti seurauksia ja siksi joudut konfliktiin auktoriteettien kanssa. Voit ilmaista vihasi raivokohtauksina.
- Mä ja raivokohtaukset? Ennenkuulumatonta.
Tunnevaje 93.5 %
Uskot että kukaan ei rakasta ja ymmärrä sinua, kuten haluaisit. Välttelet ehkä rakkaussuhteita tai rakastut kylmään, pidättyvään ihmiseen tai ihmiseen, joka ei ole saatavilla. Odotat että rakastettusi lukee ajatuksesi, vaikka et ilmaise niitä.
- Totta, välttelen rakkaussuhteita.
Ulkopuolisuus 88.8 %
Välttelet sosiaalisia tilanteita koska tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Kuitenkin kaipaat osallisuutta. Tunnet itsesi ehkä erilaiseksi, etkä tiedä mitä sanoisit. Jännität esiintymistä.
- Totta.
Vajavuus 87.3 %
Koet itsesi arvottomaksi. Puhut itsestäsi ehkä vähättelevästi ja olet kriittinen itseäsi kohtaan aivan kuin häpeäisit itseäsi. Et paljasta tarvitsevuuttasi. Koet muiden sanat usein kritiikkinä. Saatat itse olla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan, sillä pohjimmiltasi hyökkäät silloin omaa vajavuuttasi vastaan.
- Totta.
Vaativuus 82.7 %
Olet vaativa itseäsi kohtaan. Tuntuu ettei mikään riitä. Saat stressiä ja unettomuutta, kenties verenpainetta tai vatsahaavan koska ponnistelet niin paljon. Rentoutuminen on vaikeaa samoin kuin elämästä nauttiminen. Elämä on suorittamista. Silti saavutuksista jää vain tyhjä olo. Olet usein ärtynyt ja lyöt laimin ystäviä ja läheisiä.
- Totta, mutten kuitenkaa ole ärtyny tai pura oloani muihin.
Kaltoin kohtelu 79.0 %
Ihmiset ovat sinulle uhka: pelkäät että sinua käytetään hyväksi, haavoitetaan tai huijataan. Sinun on vaikea luottaa muihin. Epäilet että läheisetkin pettävät sinua. Et päästä ketään helposti lähellesi ja testaat ihmisiä. Kuitenkin saatat viehättyä juuri hyväksikäyttäjistä.
- Totta, erittäin vaikee luoda uusia ihmissuhteita, koska tosi vaikee luottaa.
Epäonnistuminen 74.0 %
Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi, varsinkin välittämistä. Kontrolloit itseäsi. Todennäköisesti sisälläsi on paljon tukahdutettuja tunteita, kuten vihaa. Pelkäät että se purkautuu hallitsemattomasti.
- No kyllä mä uskon, et mun välittäminen näkyy. Mut heikkoutta vaikee toki näyttää.
Hyväksynnän haku 73.3 %
Haluat olla pidetty ja siksi yrität miellyttää muita, vaikka et pitäisi heistä. Teet sitä, mitä luulet muiden odottavan sinulta ja mukaudut muiden tahtoon. Saatat hankkia menestystä ja statusta, jotta sinua arvostettaisiin. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi: muiden arvostus on sinulle peili.
- Totta, joskus.
Hylkääminen 63.5 %
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi. Uskot, että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut ja se voi saada sinut takertumaan heihin. Siksi voit olla mustasukkainen ja kontrolloiva. Tavallisetkin erotilanteet ahdistavat. Tulkitset herkästi, että toinen on aikeissa erota. Saatat uhkailla erolla testataksesi toista.
- Jollain tapaa totta, kyllä.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Näkymättömät portaat
En haluu satuttaa itteeni, en lopettaa syömistä. Vaikka kieltämättä mielessä molemmat on käyny. Haluun vaa parantuu ja oppii taas nauttii elämästä. Mut miks se on niin vitun vaikeeta? Missä on mun tukijoukot? Tietääks kukaan ees kuinka paska olo mulla on oikeesti? Pari ihmistä ainakin tietää, kuinka taitava oon peittää kaiken paskan ja hymyileen. Ei vois ees aavistaa. Ja se on huono, et mä oikeesti en osaa näyttää pahaa olooni. Oon umpikujassa, mä en tiedä mitä hittoo mun pitäis tehdä. Mä en vaa vittu jaksas itkee enää!
Ärsyttää yli kaiken, se et joku nyt lukee tän, kokee olevansa se "pelastaja" ja alkaa parantaa mua. Tarkotuksenaan päästä lähemmäs mua. Ei, se ei mee nii. Sillä työntää vaan itteensä poispäin. Ärsyttää, et multa kysellään miten mua voi auttaa, kun miten mä voin sen tietää? Jos mä tietäsin, niin en mä olis tässä nyt angstaamassa. Eiköhän se pelkkä läsnäolo ajan kans auta. Eikä tarvi koittaa saada mua kakistaa ulos asioita, jos mua ei huvita puhua, tai olettaa et oon oikeesti 24/7 itkun partaalla. Vaik paha olo oliskin. Kyllä mä aidostikin hymyilen, kiitos ystävien. Se ei vaan riitä parantamaan mua. Ja oon tosi kiitollinen teille parille ihmiselle, jotka ootte aidosti mun tukena. Tiedätte varmasti itsekin, et arvostan sitä.
Mä toivon mielenrauhaa ja rakkautta. Pyydänköhän mä liikaa?
lauantai 28. syyskuuta 2013
Stupidoooo!
Miltä tuntuu olla vähä-älynen, tyhmä ja hidas? Tiedostaako sitä itse ja pitääkö silti itseään viisaana? Mä todellakin tunnen välillä näiden ansiosta itteni galaksin viisaimmaksi ihmiseksi, ohittaen jopa Einsteinin. Kyllä olen blondi, ja väläytän aina välillä sinisiä, vihreitä, punasia ja keltasia valoja päässäni. Mut enemmänkin oon kuullu näiden väläytyksien antavan musta "söpön" kuvan. Tyhmähän mä en ole, sen tietää varmasti jokanen joka tätä lukee. Mut mitä jos olisinkin? Yksinkertaisimmatkin asiat, kuten tietokoneen käyttö tuottaisi suuret ylitsepääsemättömät ongelmat. Pesukoneen ohjekirjanen täytys lukea kolmeen kertaan, ennen kuin tajuisin, mikä ohjelma pitää laittaa. Miltä tuntus, kun asiat selitetään monta kertaa, enkä vain ymmärtäs, rautalangasta väännönkään jälkee? Kyllä voin sanoo, et vituttas niin rankasti. Palkkaisin varmaan jonkun mun personal traineriks, opiskelisin kaikki päivät viisautta ja harrastaisin aivojumppaa. Tienaisin viisaudellani itselleni elämän. Elämän, jossa on järkeä.
Kuka hitto oikeesti lyö mikroon puhelimen ja odottaa, et se kuivuu? Ja ihmettelee koneella facebookissa, et netti ei toimi? Jos mulla olis mahdollisuus, vaihdattaisin joidenkin ihmisten aivot. Oikeesti. Mä een vaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka ei omaa minkäänlaista maalaisjärkeä. Toki syy löytyy myös vanhemmista, mitäs on antanu kultalusikan suoraan suuhun ja tehny kaiken lapsen puolesta, ettei sen tarvis oppia miten ajatellaan itse. Jotkut ihmiset on jopa ollu koko nuoruutensa niin laiskoja, ettei oo oppinu mitään koulussa. Hilkulla päässy koulusta läpi, eikä mitään kouluja enää tarvi käydä, sen kun ajellaan isän mersulla ja pummitaan porukoilta rahaa. Vanhempana ajatellaan, et mitään väliä miten sen työhakemuksen täyttää, kirjakielellä kirjota kukaan; "moi oon pena ja mä oon työtön et kaipaisin duunii ja teil just sopivasti oli paikka vapaan et olis kiva jos voisin tulla teil töihin ku ei jaksais kotonaka hilluu. teen oikeestaa mitä vaa joskus saatan silti jäädä kotiin nukkuun koska mä en vaa yksikertasesti jaksa tulla töihin mut hei täs mun yhteystiedot et ilmottel ku voin alottaa työt..."
Miten ois, yhdistetäänkö voimamme ja tuhotaan nää galaksin saastuttavat etanat? Ainiin, eihän me voida, "jokasessa on jotain hyvää". Tottahan tuokin. Mitä hyvää kuitenkaan voidaan saada kypsymättömillä ihmisillä, jotka on pahimmillaan keski-ikäisiä? Pitäskö mun vaan hyväksyä se karu totuus, et maailma on täynnä idiootteja ja hitaita ihmisiä, joille mä en voi mitään? Kumpa elämässä olis olemassa suodatin, voisin suodattaa nää ihmiset kokonaan pois. Sais elää elämäänsä rauhassa.
Mähän oon niin vitun täydellinen, elämä hymyilee ja koskaan en oo kolhuakaan saanu. Äiti ja isi osti mulle ferrarin, ku synnyin ja se oli mun sänkynä, kunnes täytin 18. Toki mä sain kaiken mitä ikinäkää halusin. Asuttiinha me isossa kartanossa aurinkorannoilla, uima-allas mun huoneessa ja leffateatteria unohtamatta. Noh porukat kun eros, mä muutin yksinäni kartanoon ja tääl mä chillaan vielki. Oikeesti. Mul on 678 aviomiestä ja oon synnyttäny 254 lasta. Ooks kade? Kandeekin olla. Mähän oon niin vitun fiksu.
Ottakeepas nyt kukkahattutädit ne kaulimeiset pois kätösistänne ja ottakeepa huumorilla ja lapin rilla ja silleens.
tiistai 24. syyskuuta 2013
2013
Ollut lapsekas. |
Hankkinut kanin. Se on pieni rex ja nimeltään Gandalf :3 |
Nauttinut ystävieni seurasta.. |
..Ja yrittänyt pitää heistä huolta. |
Viettänyt aikaa tärkeiden ja läheisten ihmisten kanssa. ♥ |
Hankkinut JF:n ja N&P:n poikien nimmarit.. |
Joutunut raatamaan jaksamiseni eteen. |
Blondannut hiukseni. |
Ollut paikalla.. ♥ |
Ollut oma itseni.. |
Elänyt hetkessä. |
Meikannut itseni pellen näköiseksi... |
Kruisaillut ympäri kaupunkia hyvässä seurassa. |
Pitänyt hauskaa! |
Rakastanut. |
Reissannut! |
Ollut peloissani. Oikeasti. |
Kokenut voimakkaita elämyshetkiä, joita en koskaan unohda. |
Yrittänyt pitää itseni kasassa. |
Nauttinut luonnosta.. |
..Ja siellä kävelemisestä. |
Kiivennyt tunturille ensimmäistä kertaa elämässäni! |
Tehnyt Inarilaisille toffeeta... |
... Ja kokannut heille. |
Käynyt Inarin risteilyllä. |
Ollut Norjassa.. |
Ja viettänyt päiväni Inarissa onnellisempana kuin koskaan. |
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Mene pois
Hetki tässä, näin on parempi
Pärjään, päätin sen
Olet tuulen ujellus, yöpakkanen
Vaikka kosketat mua, en tunne mitään
Mene pois, tyhmä ikävä
tiistai 17. syyskuuta 2013
Kymysyksiä
- Kyllä. Mä haluisin niin nähdä miehen pään sisään. Tuntuu jotenkin siltä, et kun kerran sinne näkis, niin niitä jopa vois ymmärtääkin.
Mitä on rakkaus sun mielest ja ooksä omast mielestäs koskaan kokenu sitä?
- Olen. Yhden kerran. Rakkautta on, jos toinen hyväksyy sut puutteidesi kera, kehuu ulkoista ja sisäistä olemustasi, haluaa jakaa samoja unelmia tulevaisuudesta tai vaikka opettaa sulle paljon olemalla erilainen. Tiedostaen sen, et toinen ei ole täydellinen, vaan se toinen on täydellinen itelle - epätäydellisenä. Menipä syvälliseks.
Mitä kadut eniten tällä hetkellä?
- Tyhmyyttäni, sitä et tajuan asiat vasta nyt. Tai oman tilanteeni. Oon vasta nyt oppinut tuntemaan itseni jotenkin. Kaduttaa, et olen menettänyt jo yhden ihmisen. Nyt, kun voisin selittää kaiken, se on myöhästä. Henkiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet on oikeesti tosi vaikee välillä tunnistaa, mut sitten kun sen älyää, kokee ittensä tosi tyhmäks. Miksei sitä tullut aikasemmin ajateltua?
Koetko unelmoivasi mahdotonta?
- En oikeastaan tiedä. Tottakai tosi paljon on sellasta pinnallista toiveajattelua, mut enemmänkin mä asetan valitettavasti riman tosi alas. Siitä on toisaalta hyötyä sen suhteen, et tavotteeseen pääsemiseen ei ole pitkä matka, eikä niinkään tule isoja pettymyksiä. Miten sen tahtookaan mieltää.
Nouseeko sulla helposti "kusi hattuun"?
- Ei. Enemmänkin toivon, et kaverit ja ystävät osaa olla ylpeitä mun saavutuksista, jos niistä joskus saatan hehkuttaa onnessani. En kuitenkaan koe nousevani kenenkään yläpuolelle, vaikka jotain isompaakin olisin saavuttanut. Onnellinen on aina oikeus olla, jos kohdalle sattuu jokin hyvä tuuri vaikka käymään. Osa kavereistani ei lue blogiani edes aktiivisesti, mut silti ymmärtävät tän tärkeyden mulle ja antavat mun iloita siitä.
Rakastatsä tavaroita (esim vaatteet jne.)?
- En niinkään. Ostan uusia vaatteita sillon, jos löydän jonkun oikeesti mukavan tai hyvännäkösen vaatekappaleen. Vaatteet ei niinkään ole mulle tärkeitä. Kunhan on jotain päälle laitettavaa. Oikeastaan ainoot "tavarat", joita ilman en vois elää, on tietokone ja puhelin. Nykyään kaikki lähes tapahtuu netissä, ja oon todellakin koukussa bloggaamiseen, youtubeen (musiikki, ihmisten videot/vlogit), facebookiin.. Toisaalta taas ilman luuria en pärjäis tässä nykymaailmassa. Ei voi vaan yksinkertasesti mennä kenenkään luo ovikelloa soittamaan. Siinä oikeesti olis hetken sellanen öö-tunnelma - "Olisit ilmottanu" tai jotain vastaavaa. Ei mulla oikeesti tuu mieleen mitään esinettä tai tavaraa, jota mä rakastasin. Ehkä isän muistokamat on niitä, jos nyt toisaalta mietitään.
Mitkä luonteenpiirteet perit vanhemmiltasi?
- Äidiltä varmaan tän hermostumisen säätelytaidon ja toisaalta kiltteyden, isältä ehkä enemmän ihmisistä välittämisen ja empatiakyvyn.
Kiitos ihmiset kysymyksistänne! Mikäli tulee lisää mieleen, alas vaan kommenttiboksiin niitä laittaen.
Hurt
Älä työnnä mua pois.
Katseesi julma, hievahtamaton.
Ota mut syliisi.
Tunnen lempeytesi, anna sen tulla.
Sano että rakastat.
torstai 12. syyskuuta 2013
Vlog
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Syksy mene pois
Ahdistaa kattoa kalenteriin. Päivät vaan kuluu saamatta mitään aikaseks. Mä en voi ymmärtää miten ihmiset jaksaa, antais mullekin vähän voimia.. Mulla on miljoona asiaa tekemättä, ja tuntuu, et tätä menoo niiden tekemiseen menee kuukausia tai jopa vuosia. Voisko nyt joku repii mut täältä paskasta ylös? Näyttää vähän siltä, etten ite siihen pysty. Ja huomaan karsivani ihmissuhdepiiristäni sellaiset ihmiset, jotka on täysin mun vastakohtia. Vaikka meillä olisi erittäin mukavaakin yhdessä. Jollain tapaa kuitenkin se oma tyyppi on mukavin, sosiaalisin ja ymmärtäväisin. Eihän itsekkään kanssa voi keskustella syvimmistä ja rankimmista asioista, kun hänellä on varmasti omakohtaista kokemusta joka pitää tuoda julki. Ennen minua. Ja jälkeeni. Ja puheeni aikana.
On vieläkin vähän hakusessa, et mikä on mun ystäväpiiri ja ketä siihen kuuluu. Se jatkuvasti liikkuu suuntaan jos toiseen, ja ihmisistä ilmestyy erilaisia piirteitä lisää. Joistain hyviä ja joistain huonoja. On vaikee pitää porukkaa kasassa, kun tulee pettymyksiä ja mitä ihmeellisimpiä juttuja, mitä ei vaan voi ymmärtää. Niin ja pettymyksethän pitäis minimoida terapeutin mukaan, jotta voisin alkaa nousta täältä. Mut ei se vaan onnistu. Miten helvetissä voi ajatella niin, ettet pety koskaan? Päätät kulkea pää paskassa ja kappas, jos joku meneekin hyvin, iloitset taivaissa asti? Tiputus on sieltä korkeempi.
Jos vaikka tänään, vihdoinkin, siivousta. Ehkä. En mä tiedä..
maanantai 9. syyskuuta 2013
Jos mä oon oikee
- Elämästä nauttiminen tuntuu mahdottomalta, ja tulevaisuutenikin toivottomalta.
- Kaikki mitä teen, vaatii voimakasta ponnistusta. Ja pettymykset masentaa. Ja sen päälle ihmisten laiskuudensyytökset.
- Musta tuntuu, et oon vaan rumentunu ja lihonnu, vaikka kuitenkin uskon siihen, et se ei pidä paikkaansa. Masennus on kai saanu mut näkemään itteni eri tavalla.
- Musta myös tuntuu, et mä voisin aika ajoin satuttaa itseäni. Niin mä kuitenkaan en tee.
- En saa unta, vaikka menisin aikaisin sänkyyn. Nukun huonosti.
- Mulla on ystäviä, mut mä en vaan aina jaksa nähdä ihmisiä. Haluan välillä vaan käpertyä itseeni.
- Juurikaan mikään ei miellytä. Vaikka lähden kaverin kanssa tanssimaan hyvällä fiiliksellä, olo saattaa muuttua hetken päästä.
- Olen itsekriittinen. Moitin itseäni kaikesta, enkä juurikaan osaa nauraa virheilleni.
- En kykene keskittymään sellaisissakaan tilanteissa/asioissa, jotka aikasemmin on tuntunu vaivattomilta.
- Olen samanaikaisesti välillä ahdistunut, henkisesti poikki ja fyysisesti ylienerginen.
- Mulla ei ole ruokahalua, mun maha kertoo kyllä, kun pitää syödä.
- Häpeän itseäni.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Kuulumisia
Oon koulusta sairaslomalla. Mut suorastaan pakotettiin tähän, ja oon käyny nyt muutamassa palaverissa selvittämässä tilannetta. Suunnitelmat kuulostaa hyvältä. Pakottamisella meinaan sitä, et ihmiset on sitä mieltä, etten oo koulukuntonen ja nämä haluuvat, et mä saan mielenterveyteni kuntoon ensin. Koska musta kuulemma on parempaankin suoritukseen. Totta. Mut jotkut on nyt käsittäny tän niin, et mä oon laiska paska joka hakee huomioo ja sanoo et nyyhhnyyyh en mä jaksa angst angst laittakaa mul luvallisii poissaoloi...... Huoh. Tässä mä menetän hyviä opintoviikkoja. Hyviä ystäviä mulla ja sillain. Onneks mulla on ollu parempia päiviä. Mut kaipaa sitä tukee ja turvaa, mielenterveydellisesti. Ei ehkä pystykkään avautumaan samalla tavalla, tai välttämättä ees tunnista kaikkia tunteita. Sisällä nimittäin möyrii pallo, mikä tuntuu tahtovan ulos. Oon tällä hetkellä aika herkkänä.
Alan tunnistaa masennuksen.
Tänään on siivouspäivä. Katotaan nyt miten jaksan.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Laitetaanko pakettiin?
26. Mulla on kaks tatuointia, ja molemmilla on tarkotuksensa.
27. Pidän itseäni blondina, vaikka käsittämättömästi joissain tilanteissa tunnen itseni erittäin älykkääksi, ja hämäännyn siitä itse todella paljon.
28. Suurin osa naisista on kaksnaamasia. On vienyt aikansa löytää edes muutama, jotka eivät ole.
29. Vituttaa, kun miehet pörräävät ympärillä ja tunnustavat rakkauttansa. Saisinko paperipussin päähän?
30. Olen yksi vaikeimmista naistyypeistä, ymmärtää siis. Näin olen ymmärtänyt.
Myöskin mun ystäväiseni pääsevät ääneen, kiitos teille!
- Sä oot harvinaisen fiksu noin idiootiks. Oot myös aika herkkä, hyvä kuuntelemaan ja sun empatiakyky verrattuna mun kykyyn on aika moninkertainen. - Sofronoff
- Joka kerta kun käyn sun luona, se kämppä o vähä sekasempi ku viime kerral.
- En tunne sua vielä kauheen hyvin, mutta vaikutat todella mukavalta ja asialliselta ihmiseltä ja elämää nähneeltä.
- Olet kaunis, luotettava, hyvä ystävä.
- Ihan sekasin.
- Tosi lämmin ja hyvän sydämen omaava persoona. Ja oot ihana ku sut saa piristyy.
- Omaa vahvat mielipiteet, mut kuuntelee myös muita ja pystyy eläytymään toisen tilanteeseen.
- Oot ihana ja sul on kaunis hymy.
- Kaunis ja ihana nainen joka hallitsee elämän realiteetit.