Vlogia tai jotain sellasta

Paljon onnea voittajalle!

Arvonnan on voittanut Pia Kotro !

Kiitos kaikille osallistuneille, ja kiitos palautteesta! :) Uusi arvonta on mahdollinen taas joskus, jos te niin toivotte. ;)

Hyvää joulua!

Voi että on ollu jotenkin lämmin tunnelma. Tulin eilen jo tänne äidin luo, ilta meni nopeesti kun pelailtii lautapelejä ja laulettiin singstaria. Nukahdin jo 10 aikaan. Tänään sit oon nukkunu pitkin päivää, univelat painaa päälle. Mut kun siinä heräilin, syötiin masut täyteen äidin herkkuruokaa ja lähdettiin luistelemaan siskon kanssa. Pukkiinkin törmättiin matkalla. ;) nyt sitten kattellaan kaikki leffaa telkkarista, äiti on puoliks unessa. Vielä en tiedä koska lahjoja availlaan, varmaan kun leffa loppuu..

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta itse kullekin!

Ps. arvonta tapahtuu huomenna illalla!

Lähetetty puhelimesta

Jouluuu

Pian näköjään jo häämöttää joulu. En tiedä mitä odottaa. Enkä enää oikeestaan jaksa kirjottaa. Tässä ote mun keskusteluista:

Nää on taas näitä aikoja kun ei paljon tunteitaan voi hallita.

Jollai tapaa tuntuu, et ne heittää kauheeta vuoristorataa ja se vasta ahdistaaki..

Välillä niin kivaa kun on joulu ja kaikki ja sit tulee taas olo et vois ohittaa koko joulun jne.. 

...

En mä osaa vaan selittää.. Kun joulu on tietty perhejuhla ja sit siin on kaikki kivat jutut hyvä ruoka jne. Mut sit vaan painaa iskä ja sen puuttuminen ja sit se et jollain tapaa haluis vaan olla yksin, onhan tää mun oma koti. Tai sillain jollain tapaa on joulust tullu sellanen jokavuotine perhejuhla, mut ei vaan niinku jaksa sen enempää tätä hömpötystä.. Viime vuonnaki saatoin iha yhtäkkii purskahtaa itkuun ja oli aika raskasta sit sen takia. Onneks ei silti kestä ku muutaman päivän ne itkettävät ajatukset.

...

Onha se silti raskast mulle, kun kaikki vaan hymyilee ja nauraa ja nauttii ympärillä

ja sit mä pilaan sen tunnelman masentumal.

...

Kyl mä tien sen, et äiti ja nää ymmärtää.

Mut esimerkiks kun näin ihmisii viime joulun joita en tuntenu,

nii kiva kun niit oli siin ympäril kun pahin itku tuli..

Ja sit se oli viel pahempi, kun sitä alettiin selitteleen siinä ja kuulin kaiken..

Huolimatta mun fiiliksistä, hyvää joulun aikaa itse kullekin ! ♥

Voi olla, et palaan vielä ennen jouluaattoa. Mut ARVONTA tapahtuu varmaan tapaninpäivän puolella, ilmotan siitä fb-sivulla vielä lähempänä! Vielä ehtii osallistua, kommenttia vaan sähköpostin kera. :)

Kesäyön enkeli

Olin ihan ku ei mitään, normaalisti pelailin aapelin pelejä. Ilman mitään ajatusta. Kunnes soi tää biisi.

Se on joulu pian taas. Mietin viime joulua. Iskän haudalle oli haikeeta mennä. Vieraissa kun oltiin ja laulettiin karaokea, koitin olla vahva, mut sorruin. Ihmiset oli ymmällään, kun aloin vaan itkemään. Sillon kävin kaikki mahdolliset joulut läpi mistä oli muistoja isän kanssa. Muhun sattu, sattu meinaan ihan vitusti. Yhden ainoon kerran oon itkeny vielä enemmän. Sillon, ku äiti tuli mua ovelle vastaan punasilla silmillä, ja sano et iskä on kuollu.

Lähes joka päivä mä mietin sitä, et mitä me oltais nyt. Kuinka läheisiä, kuinka usein soiteltas, kuinka usein nähtäis. Miten isä olis muuttanu mun elämää ja miten mä voisin nyt. Se olis varmaan musta ihan älyttömän ylpee. Olisin niin onnellinen, jos mä voisin vaan kertoo sille kaiken, miten voin nyt ja mitä mulle kuuluu. Seinälle on niin tyhmä puhua, oon koittanu sitäkin. Joskus silti tunnen sen lämmön, ja tien, et iskä on mun tukena. Haluisin vaan kertoo sille, et oon ikävöiny sitä ihan älyttömästi ja et kuinka paljon mä rakastan sitä.

Muistan yhden kerran, kun olin sortumassa. Itkin, huusin, paiskoin tavaroita. Olin vihanen isälle, et se oli jättäny mut tänne. Samalla kuitenkin kaipasin sitä niin. Olin sekasin tunteista, en tienny itekään mitä mun päässä liikku. Joskus pelkkä jonkun isästä mainitseminen sattuu, ja alkaa itkettämään. Joskus en edes huomaa sitä. Kerran mua haukuttiin itkupilliks, kun aloin itkemään. Kaveri kerto kuinka isänsä oli kertonu rakastavansa tätä. Se vaan oikeesti sattuu, kun tajuaa, ettei koskaan ehtiny kertoo iskälle, paljon oikeesti siitä välitin. Ja välitän.

Syytän itteäni siitä, etten voinu auttaa sitä. Jos mulla olis ollu aikaa kasvaa vielä muutama vuosi, olisin ollu paljon vahvempi. Olisin jo jaksanu pysyy sen rinnalla. Voin kuvitella sitä kipua mitä oon aiheuttanu sille. Sillon ku jouduin laitokseen, se oli iskälle paha paikka. Toivottavasti se ei syyttäny siitä itteään. Ja voi kauheeta miten aiheutin meille sen, etten saanu puhuu yksin iskän kanssa.. Itken niin, etten meinaa henkeekään saada. Voisinpa vaan korjata ja muuttaa kaiken. Tekisin mitä vaan, et saisin iskän takas.

Tätä surua, kipua ja tuskaa ei voi ymmärtää, ennen ku napsahtaa omalle kohdalle. 

Hiljanen hetki,

Iskän muistolle ♥

Vitutusta ja eläinten väärinkohtelua

Voi jumaliste että voi ärsyttää. Vaikee edes tältä ärsyyntymiseltä saada muodostettuu mitään oikeita lauseita. Yritän kuitenkin. Otetaan tilanne, et mä oon loukannu käteni ja oon laittanu siitä kuvan Facebookiin. Siinä näkyy tietty mustelmia ja tikkejä ja sun muuta hirveetä. No ei mee kauaa, kun tulee ihmisiä kauhistelemaan mitä on käyny. Noh, siinä sitten kirjotan kauheen romaanin siitä kuinka yritin pestä ikkunoita ulkopuolelta ja tipuin tikkailta ja lensin mäkeä alas piikkilangan yli jne. kaikkea mahdollista paskaa. Sitten alkaa tulemaan niitä "voi ei"-kommentteja. Ei siinä mitään. Niitä saa tullakin. Sitten tulee se joku urpo, joka on kauhuissaan ja tulee kysymään "voi ei mitä on käyny apua ootko okei????".. Ja tässä vaiheessa mun sietokykyni vetelee rajoillaan, korvista tulee savua. Ärsyttää niin suunnattomasti. Eikö se osaa lukea kommentteja, ettei mun tarvis kahteen kertaan selittää sitä asiaa? Sama asia käy usein palstoilla tai "julkkisten" tiloissa Facebookissa. Esimerkiks se, et yks tuttuni oli ottanu Robinin kans yhteiskuvan kun samassa koulussa ovat, ja tietysti kaikki Robinfanit yksitellen kyselemässä, et mistä hän tuntee sen. Vaikka se 10 kommentin välein luki. Helvetin ärsyttävää. Juurikin sen takia luen aina kaikki kommentit ennen ku ite sanon mitään. Ellei niitä sitten oo joku 500.

Sitten haluun ragee tästäkin, kuten kuvasta varmaan hyvin tajuaa. Se, että otetaan koira ja kissa ja hamsteri ja marsu ja pupu ja otetaan nyt vaikka sitten hevonenkin. Pointti on se, et se eläin otetaan ilman mitään vastuuta koska onhan se nyt kiva, jos on sellanen pikkuhamsteri tai vaikka hevonen vaan koska se on cool.

Liian usein joutuu kattomaan vierestä, kuinka eläimiä väärinkohdellaan. Jopa lähipiirissä. Ei sillä, et mä mitään eläinten hoidosta ja kasvattamisesta mitään tietäsin. Omistan kuitenkin aika monta kaveria, joilta oon saanu paljon infoa siitä, mitä missäkin tilanteessa kuuluu tehdä. Ja välillä kun nään välinpitämättömyyttä, väkivaltaa tms. soitankin välittömästi jollekin näistä ja kysyn, et mitä teen. Mä en aio kattoa vierestä sitä, kuinka kaveri potkii koiraansa rappusista alas tai kiusaa kissaansa niin, et sitä oikeesti sattuu. Eihän toista ihmistäkään saa satuttaa. Eläin pitäis aina ottaa yhtenä perheenjäsenenä. Eläimen ottaessaan pitää ymmärtää se, et koirat vaatii huomiota, ne pitää ulkoiluttaa. Kissanhiekka, ruoka, valjaat, lelut yms. maksaa. Jos näitä pienempiä otuksia haluaa, niin terraariot ja ruoat maksaa myös. Mikään ei oo ilmasta. Kannattaa miettii kahteen kertaan onko tosiaan varaa ruokkia se eläin ja antaa sille hyvä koti ja välittävä perhe vai aikooko pahoinpidellä ja ruokkia itseänsä mielummin kuin eläintä. Itse haluisin aivan järkyttävästi koiran. Ne on niin terapeuttisia. Mut en ota sitä riskiä, et mun rahat ja aika ei riitä siihen. Kuitenkin siitä tulee itellekin hyvä mieli, kun eläin tottelee. Ja on saanu kouluttaa sen sellaseks kun ite haluaa. Ja rotukin on ihan itse valittu.

Eniten mua ärsyttää sellaset koiranomistajat, jotka luulevat olevansa jotain mitä ei ole. Vaikkei tuntis toista, niin se paistaa läpi jos luottaa koiraansa ja on varma. Mut sit on niitä, jotka päästää koiransa vapaaks yleisellä paikalla, tai ylipäänsä jossai missä ei sitä sais tehdä. Ja sitten sanoo, et kyl se tulee, kun kutsun. Ja sitten kun sitä kutsutaan, se ei tulekaan. Siinä vaiheessa ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Sydänkohtaus on lähellä, kun kuulee, että tälläsellä ihmisellä on eläimiä enemmänkin ja lisää on tulossa. Antakaa eläinten olla ja kiusatkaa itseänne. Olen puhunut.

Arvontaa

Mä arvon jotain erittäin kivaa joulun jälkeisinä päivinä. Eli arvonta toimii niin, että laitat kommenttia, missä kerrot mielipiteesi blogista. Tämä ihan siks, et palaute on älyttömän tärkeetä mulle. Eli voit laittaa mihin vaan mun postaukseen kommentin, joka on nyt vakka tälläinen:

Mun mielestä blogi on ihan perus.
catezify@gmail.com

Toki jos ei nyt tahdo millään paljastaa spostiansa, niin voi laittaa mun spostiin viestiä. Ja lukijat toki on automaattisesti mukana, jos vaan ilmottavat olemassaolostaan. Harvon kun kommenttia laittavat. Tiedän fbssä ihmisten olevan mukana, joten laitan sinne sitten erillisen päivityksen asiasta. Siellä sit voi ilmottaa ittensä mukaan kommentoimalla tilaa, toki ilman spostia. Ja niitä kysymyksiä hei tulemaan, että saadaan Q&A ! :)

Yllätystä !

Taas tää on tällänen paskakausi. Tuntuu, et mikään ei etene mihinkään ja mistään ei tuu mitään. Kauhee kiire eikä oikeen ehdi alas istua. Siks nyt en oo kirjotellukkaan, enkä nytkään haastetta jatka. Se jatkuu varmaan joku päivä tässä. No nyt taas tää viikko vähän rauhallisempi. En tajua miten musta on näin herkkä tullu, kun yks päivä lättyjä tehdessäni ne palo jatkuvasti kiinni eikä siitä hommasta tullu mitään nii oli kyllä itku lähellä. Rasvaa sopivasti ja pannukin sopivan lämmin, ei liian kuuma. No, se oli huono päivä se.

Viime keskiviikkona olin sitten katselemassa rakkaan poikaystäväni lakitusta. Oon mä niin ylpee siitä. Se on niin raatanu sen eteen ja minäkin sain sen kiukut päälle, kun mentiin viimistä kuukautta. Oli kyllä aika rassaavaa aikaa meillä. Mut heti kun se lakki tuli, nii parisuhdekin nousi paremmalle tasolle, ihan ku olis paino jaloista irronnu. Harmittaa sinänsä, et tätä ei pitkään tuu jatkumaan. Se kun lähtee armeijaan tammikuussa ja mä alotan koulun. Molemmilla alkaa oma elämä ja meen pitää vaan sopia toistemme elämään jollain tapaa. Mulla tuskin tulee vähään aikaan mitään mikä meidän aikaa vois viedä, paitsi ehkä keväällä jos jotai koetta on, mut ei ne niin pahoja ole, ku näytöt. Me ollaanki jo sovittu siitä, et jos alkaa menemään huonosti, nii ei meidän erota tarvi. Se on ihan hyvä pahimman varalle. Nuo suhteet kun tunnetusti tuppaa huononemaan toisen armeijaan lähtiessä. Mut niinhän sanotaankin, et jos se suhde kestää armeijan yli, niin se kestää mitä vaan. Vaikka meillä on ollu aika paljonkin paskaa aikaa, niin oon varma, et tää suhde kestää.

Parisuhteesta puheenollen, alla oleva teksti löytyy Suhdesopan sivuilta. Mielenkiinnosta itsekin tämän artikkelin lukasin, ja jollain tapaa on parisuhdetta piristänyt. Tietää riitojen olevan väliaikasta ja tiedostaa, et joskus tulee niitä itsenäistymisen hetkiä aikaisemminkin, jossa kokee toisen ihmisen menot vääriksi ja käyttäytyy itsekkäästi. Vaikka samalla voi olla sitä mieltä, että molemmilla on oltava oma tila. Suhteen alkuaikoina (1-2 vuotta) on kriittisintä aikaa, kun tuntee toisen omaksi ja menetyksen pelko jyllää. Kuitenkin muutamassa vuodessa voi tottua toiseen sillä tapaa, et menetyksen pelko pienenee ja ehkä unohtaa jopa läheisyyden ja rakkauden, ja suhde alkaa olemaan itsestään selvää. Tällöin onkin tärkeetä, et suhteessa on "irtiottoja arjesta" ja toistensa hemmottelua. Arjen keskellä se kukkakimppukin voi herättää naisen todellisuuteen, et hyvänen aika, talossa on mieskin.

Parisuhteen 4 vaihetta

• Rakastuminen

  Suhteen alussa kumppanista on epärealistinen kuva. Rakastuminen on voimakas tunnetila, joka aikaansaa hormonimyrskyn. Pari haluaa yleensä viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Muut asiat elämässä tuntuvat jäävän taka-alalle.

• Vakiintuminen

  Rakastumisen tunteen laantuessa silmät avautuvat ja molemmat näyttävät todellisen luonteensa. Pari ihmettelee toisessa tapahtuneita muutoksia ja protestoi niitä vastaan. Liika yhdessä olo voi ahdistaa. Toisaalta yhdessä olo voi tuntua myös tylsältä. Tästä vaiheesta alkaa arkirakkaus, mikäli pari ei päädy lähtemään eri teille.

• Itsenäistyminen

  Tämä parisuhteen kolmas vaihe on monelle se kaikkein vaativin ja raskain. Se on itsenäistymisen ja irtautumisen aikaa, joka alkaa suhteessa monesti 7-10 vuoden kohdalla. Moni tarvitsee tässä vaiheessa korostuneesti omaa tilaa ja miettii tosissaan, mitä elämältään oikein haluaa ja kuka minä oikeastaan olenkaan. Pohdintaan kuuluu myös parisuhteen uudelleen arviointi: millainen ihminen poulisostani on tullut ja haluanko todella elää hänen kanssaan?

• Kumppanuus

  Itsenäistymisvaiheen jälkeen parilla on kaksi vaihtoehtoa: erota tai löytää uudenlainen yhdessäolon malli. Kun pari pääsee itsenäistymisvaiheen ohi, parisuhteessa alkaa reilumpi ja lempeämpi kumppanuuden aika. Molemmat kokevat, että elämässä on riittävästi itsenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Arkeen tulee lisää huumoria ja väljyyttä.

Mutta nyt jää parisuhdehölinät sikseen. Aika siirtyä eteenpäin. Toki voin parisuhteista enemmänkin jutskailla. Mut ei nyt ole sen aika. Joo mä alotin jo, mä myös lopetan.

Mä arvon jotain erittäin kivaa joulun jälkeisinä päivinä. Eli arvonta toimii niin, että laitat kommenttia, missä kerrot mielipiteesi blogista. Tämä ihan siks, et palaute on älyttömän tärkeetä mulle. Eli voit laittaa mihin vaan mun postaukseen kommentin, joka on nyt vakka tälläinen:

Mun mielestä blogi on ihan perus.

catezify@gmail.com

Toki jos ei nyt tahdo millään paljastaa spostiansa, niin voi laittaa mun spostiin viestiä. Ja lukijat toki on automaattisesti mukana, jos vaan ilmottavat olemassaolostaan. Harvon kun kommenttia laittavat. Tiedän fbssä ihmisten olevan mukana, joten laitan sinne sitten erillisen päivityksen asiasta. Siellä sit voi ilmottaa ittensä mukaan kommentoimalla tilaa, toki ilman spostia. Ja niitä kysymyksiä hei tulemaan, että saadaan Q&A !

Päivät 10 & 11

Ensin näytän miten muokkasin listaa, päiville 26-31 saa ehdottaa jotain!

Päivä 10 – Sisarukseni

Päivä 11 – Tällä viikolla

Päivä 12 – Unelmani
Päivä 13 – Mieleisin muistoni
Päivä 14 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 15 – Tässä kuussa
Päivä 16 – Tämä järkyttää minua
Päivä 17 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 18 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 19 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 20 – Pelkään
Päivä 21 – Suosikkipaikkani
Päivä 22 – Ikävöin
Päivä 23 – Tähän pyrin
Päivä 24 – Soittolistallani
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni

Päivä 10 - Sisarukseni

Mulla on niitä kolme. Nuorin on 10-vuotias, jos en väärin muista. Se on sellanen ujo poika. Seuraavaks tulee mun iki-ihana pikkusisko. Jollain tapaa kivaa kuinka läheisiä me ollaan, vaikka ikäeroo onkin 6 vuotta. Me vietetään suht paljon aikaa yhdessä, käydään leffassa, shoppailemassa yms. Sisaruksista vanhin on mun isoveli, joka on nyt 20-vuotias. Se on vähän sellanen vajakki joka tietää kaiken ja voin tuntee itteni erittäin tyhmäks keskustellessani asioista sen kans. LOL.

Päivä 11 - Tällä viikolla

Ei kai mitään erikoista. Poikaystävä valmistu lukiosta ja on nyt sitten ylioppinut. Huomenna sillä olis jotain juhlantynkää, johon ehdin vaan piipahtamaan, kun on eräs tärkee meno mihin oon jonottanu jo kuukauden. Harmillista sinänsä. Mut uskon vahvasti, et me juhlitaan vielä joskus sen valmistumista jostain muusta koulusta.

Alotin tänään kunnon treenaamisen huomattuani, etten enää sovi mekkoon, johon jo kesälläkin oli vaikeaa sopia. Otin tavotteeks, et ens kesänä mahdun siihen niin, ettei tee ees vaikeeta. Ja se on hyvä tavote, koska kesällä on taas ties minkälaista juhlaa, niin on sitten upea mekko päällä. Noin upeita kun harvassa on, ja se on myös syy siihen, miksi siihen haluan mahtua. Tää pikkupulla vähän mäyssänny jotain herkkuja liikaa ja unohtanu liikkuu tarpeeks. No nyt tulee muutos. Kunhan liikkuu enemmän, ku syö niin se on hyvä. Ja herkkuja rajoitetusti, ei niitä poistaa tarvi. Joskus on lupa herkutella.


Lähtökohta:

Rinta: 88 cm
Vyötärö: 76 cm
Lantio: 94 cm
Reisi: 55 cm
Käsivarsi: 28 cm
Sääri: 33 cm

Päivä 9 - Uskoni

Jaa pitäskö mun nyt sitten puhuu mistä? Tästä ainakin pääsee mun uusimpaan videoon, jossa puhun kiusaamisesta. Mihin mä uskon? Parempaan huomiseen. Mä muokkaan noita päiviä huomenna, sori. Olis pitäny tehdä jo aikasemmin. Koska en mä käytä käsilaukkua enkä aio kertoa ekasta suudelmastani. :<


Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Päivä 8 - Se hetki

Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki