Päivät 5-7

Päivä 5 - Mitä on rakkaus?

Hmm tää on tosi kinkkinen. Kuten tossa aikasemminkin jossain postauksessani mainitsin, en osaa vieläkään selittää sitä. Yritän nyt kuitenkin. Otan esimerkiksi ihmisen ja itseni, miten sen tunnen.

Rakkaus toista kohtaan kertoo siitä, et toinen on tärkeä ja toisesta välittää. Menettämisen pelko on vahva ja siitä johtuukin mustasukkasuus, pelkää menettävänsä rakkaansa toiselle. Rakastettuna voi tuntea olevansa jotain, tietää että välitetään ja ettei ole yksin. Se voi kohdistua oikeestaan mihin vaan. Kai jopa tunteeseen voi rakastua.

Päivä 6 - Minun päiväni

Tässä päivässä ei oikeestaan oo mitään kerrottavaa. Nukuin ehkä vähän laittoman pitkään, koska oon koko viikon menny muutaman tunnin yöunilla - en oo siis saanu vaan yksinkertasesti unta ja sit uni pääsee katkeemaa eikä enää voi nukkuu.. Yks immeine jo sano, et pitäis jotain unilääkkeitä hommailla mut nääh, ei ne niitä anna ennen ku on muutaman kuukauden ollu vaikeeta. Ja en mä nyt mitään nukkumista haluis pistää lääkkeiden varaan, jossain vaiheessa niihin koukkuun kuitenki jäis.

Lähdin poikaystävän kans kirpparille kiertään, siit menin kaverille ja sit tulin kotiin. Nyt mä oon tässä ja lagaan. Ja on ihan älyttömän kipee olo. Ulkona käy ihan hirvee viima, toivottavasti en saanu itteeni kipeeks..

Päivä 7 - Paras ystäväni

Mä en aio kertoo kenestäkään vaan haluun kertoo mielummin sen, et mitä mä odotan ihmiseltä, et se voi lukeutua mun hyvien ystävien joukkoon. Niin ja toki meinasin mainita, et millanen ystävä mä mielestäni olen, ja millasta palautetta oon saanu.

Ne tärkeimmät asiat mitä mä toivon ystävältä on tässä:

• Luotto - Se, että ihmiseen voi luottaa ja kertoa synkimmätkin salaisuudet ilman pelkoa sen eteenpäin kertomisesta.
• Aito - Ystävän on voitava olla oma itsensä seurassani ja kertoa asiat kuin ne on jos on kertoakseen.
• Kunnioittaa mielipiteitäni - Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja ystävä ei arvostele omaani.
• Tuki - Voin luottaa läheisen tukeen.
• Huumorintaju - Ymmärtää kuitenkin missä menee raja, ja tietää heikoimmat kohtani joihin ei kannata osua.
• Rehellisyys - Lähinnä tällä tässä kohtaa tarkotan sitä, et voi kertoo vaikka ihan suoraan, et joku asu ei sovi mulle tai hiukset on rumasti tai jotain, ihan mitä vaan mitä muut ei kehtaa sanoa.
• Aika - Mulle löytyy aikaa. Tarkotan nyt, et jos viettää muiden ihmisten/kaverien kanssa aikaa, eikä mua oteta mukaan/selvästi muut kaverit kiinnostaa enemmän, niin en mä sillon koe sitä ihmistä kovin hyväks ystäväks. Tääkin on silti niin tapauskohtasta. Joskus vaan jollain on älyttömän paljon menoa ja älyttömästi ihmisiä ympärillä.

Nää ei oo vaatimuksia, vaan asioita, jotka näen hyvässä ystävässä. Löytäsin vaikka kuinka paljon lisää, mut noi taitaa olla ne kaikista tärkeimmät. Enkä vaadi täydellisyyttä. Jos joku tahtoo lukeutua mun ystäviin, tässä on ne mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Se, että ei näe usein, ei estä ystävyyttä. Onhan mullakin tuolla n. 200 km päässä niin ihana ihminen. Me ei liian usein jutella ja vielä harvemmin nähdään, mut silti se side vaan kestää.

Millainen ystävä itse olen mielestäni?

• Otan muut huomioon.
• Hyväksyn toiset sellaisena kuin he ovat.
• Oon valmis tekemään palveluksia.
• Ja uhrautumaan.
• Väitän tosissani.
• Kuuntelen mielelläni.
• Haluan auttaa.
• Oon aika seko, joten välillä mua saa hävetä ja nauraa.
• Pidän asiat itselläni.
• Autan siivoomisessa.
• Vien kissasi/koirasi lenkille.
• Oikeastaan mua saa hävetä pelottavan usein.
• Oon sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin.

Tällästä tällä kertaa, toivottavasti tuli tarpeeks informaatiota. :) Tosiaan, laitan tohon oikeeseen palkkiin linkin blogin fb-sivulle, niin sinne voi laittaa viestiä ihan rohkeesti, jos kokee jotain kutinaa ja tahtoo jostain asiasta mainita, tai vaikka tutustua. Arvostaisin todella, jos nimenomaa tytöt yhteyttä ottaisivat. Tämä siks, et naispuoleisia kavereita ehkä liian vähän.. :)

Ps. Olen pahoillani, petin luottamuksenne (nyyh) kirppiksestä. Mä tajusin et oon antanu puolet niistä kamoista jo pois, mitä etin. Mut teen joulusiivouksen tässä varmaan viikonlopun aikana, ja koitan ettiä mahdollisimman paljon tavaraa, et olis järkeä niitä tänne laittaa. Suurin osa vaatteistakin tuntu jotenki hölmöiltä, et ei ketään sellasia haluis. Mut toisen turha voi olla toisen aarre.. Mut mä vähän mietin, et voisin lukijoiden kesken suorittaa pienimuotosen arvonnan joulun jälkeen. Voisin sen sitten postissa laittaa.. Näin joulun alla kun tuo postin kulku on hieman hitaammanpuoleista.. Mut ei kun lukijaksi liittymään jokainen! Toki ennen arvontaa laitan postauksen, että ketkä lukijat on vielä mestoilla. Toiset kun eivät kommentoi tai muutakaan, niin en tiedä, että lukevatko vain. Ja tämähän siks, et arvostan todella, et te ootte ollu mun mukana hyvinä ja huonoina hetkinä, ja tää on mulle tosi tärkee "harrastus" käydä täällä. :) Ja pliis, älä liity lukijaks vaan sen takia, et voittasit jotain.. Toivon, et oot aidosti kiinnostunu blogista. Blogin fb-sivulla viestiä laittaen voi ilmoittaa ittensä mukaan, jos on joku hyvä syy, miksi ei lukijoihin kuulu, mutta kuitenkin ahkerasti täällä käy. Mutta nyt, sormet sauhuten kirjoitan,

hyvät yöt, rakkaat lukijani.

Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään

Hmm.. Aamulla taisin syödä leivänpalasen, mummulla pyttipannua ja vähän aikaa sitten jauhelihamakaronilaatikkoa. :3 Miten sitä sitten enempää kertomaan.. Taidan alkaa keskittyä tohon kirppikseen nyt, palaillaan!


Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Päivä 3: Minun vanhempani

Mulle on aina perhe ollu voiman lähde, varsinkin sillon, kun olin kaiken muun menettäny. Mun menneisyys on mitä on, enkä toivo kenenkään mua sen perusteella arvostelevan. Kuulin tossa just kivan juorun itsestäni, mikä on liikkunu niiltä ajoilta lähtien tähän päivään asti. Eihän mua sinänsä kiinnosta, mut tuntuuhan se pahalta, kun ihmiset on niin ennakkoluulosia. Mä oon ihan eri ihminen nykyään. Oon ylpee siitä muutoksesta, mitä mussa on tapahtunu. Pomppasin vähän aiheesta.

Äidin kanssa meistä tuli paljon läheisemmät, kun jouduin laitokseen. Äiti piti mun puolia ja oli sitä mieltä etten mä kuulu sinne. Ja oikeessahan se tavallaan olikin, mut en valita, kun kattoo mun luonnetta nyt. Äiti on aina ollu se joka tsemppaa ja potkii mua eteenpäin, kun ei itseä niinkään kiinnosta. Nykyään voin kertoa melkein mitä vaan sille, ja se sanomattakin ymmärtää hyvin mua. Telepaattista. Rakastan sitä koko sydämestäni. Varmaan moni tietää sitten isän laidan. Iskä on aina ollu se, joka on ollu musta ylpee, tein sitten mitä tahansa. Se on auttanu mua jatkamaan sitä missä oon hyvä, ja antanu ideoita. Isä oli upee ihminen. Mulla olis niin paljon hyviä ja kyyneleitä vuodattavia muistoja, mut en mä tässä niitä halua alkaa puimaan. Pieni hiljainen hetki sulle, iskä. ♥

Pieni salaisuus, välillä mä tunnen isän lämmön, ja välillä tunnen kuinka ylpee se on. Kyynelehtimään siinä vahvinkin alkaa. Ehkä mä vaan kuvittelen, mut se auttaa mua jaksamaan.



Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Päivä 2 - Eka rakkaus

Tää on jotenkin tosi vaikee.. Kun näin vanhempanakaan ei oikeen osaa selittää mitä on rakkaus ja miltä se tuntuu. Nuorempana ei osannu erottaa ihastumista ja rakastumista, ja se, kun perhosia pyöri mahanpohjassa, tuntu uskomattoman kivalta. Mut mun ensirakkaus.. Mitäköhän siitä kertosin.. Kai kaiken olennaisen.

Valehtelematta voin sanoa, et rakastuin valokuvaamiseen heti, kun kameran ensi kertaa käteeni sain. Siitä hetkestä lähtien se on ollu mulle tapa pitää itteni kasassa. Se sai mut toiseen maailmaan, pois pahoista asioista pois kamalien ihmisten luota, paratiisiin. Sitä se on vieläkin, keino paeta todellisuutta, tai jopa keino syventyä todellisuuteen. Valokuvaus on ollu aina se taito, missä oon oltu ihailtu ja kehuttu mun taitoja.

Kuitenkaan kun lähden kuvaamaan, ei tuu sitä samaa kauneutta mun silmiin, mitä ennen. Pelkään, et oon kadottanu sen otteen siihen. Mä oon kyllä valmis laittaan enemmän siihen kiinni. Täytys varmaan entistä useemmin koittaa, ei sais luovuttaa. Voisin ottaa tavotteeks, et jouluun mennessä olisin onnistunu ottaa muutamia tosi joulusia kuvia ja julkassu ne tännen kaikkien iloks. Saa nähdä, tapahtuuko niin, mut yritän.


Ps. Kirppis nousee pian !



Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Päivä 1 - Esittele itsesi

Sinut on haastettu blogin sisällönedistämistalkoisiin! Kun saat haasteen, kirjoitat seuraavan 31 päivän aikana jokaiselle päivälle annetusta aiheesta syväluotaavan bloggauksen (ei vain muutamalla sanalla), joiden ansiosta lukijat saavat tietää lisää sinusta! Kun olet saanut haasteen, jaa sitä eteenpäin viidelle bloggaajalle joista haluaisit tietää lisää!

Ja jokainen joka haluaa tämän tehdä, ole hyvä ja kopioi.


Päivä 1 - Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

Jalmari vei tontun

Muutin ulkoasua aika radikaalistikin yksinkertasemmaks, oli niin ankee toi tummuus. Otsikkohan ei siis liity tekstiin mitenkään. Iltalehdethän niin tekee. Niistä puheenollen, ärsyttää ihan pirusti tällänen.
Tuntuu et on niin hyvä päivä tänään, mut kyl tää tästä vielä ehtii suruks muuttuu. Tänään olis oiva päivä siivota, mut jää nähtäväks. Älyttömän ihanat nää hiukset, oon kyl niin ylpee  ittestäni. Naurettiin vaan jätkäkaverin kans, kun se katto sitä hiuskasaa ja sit mua, ja totes et mun pitäis olla kalju. Sitä hiusta oikeesti lähti niin jumalattomasti! Hyvä minä. :3

Voi apua joulukuu lähestyy kauheeta vauhtia! Pitäis pian varmaan jouluvalojakin laittaa.. Tois mukavaa tunnelmaa. :)
Videopostausta illalla, jos kamera alkaa toimia tässä päivän aikaan kunnolla (ei tallenna), ja jos jotain ideoita, niin antaa tulla vaan!

Morjestaaa

Moon kauhee laiska. Ah, vihdoinki sanoin sen. Tuntuu niin ylivoimaselta siivota kotona, tosin tykkään iha järkyttävästi siivota jossain muualla. Ja tykkään tiskata muiden tiskejä, mut en omiani. Aika hauskaa eikö? Pitäis varmaan mennä aina syömään Pingulle (lue: Sonka) ja sit tiskata siellä. Mut mites sit siivoominen.. Kai se on pakko vaan hoitaa ite. PLÄÄH. Lähen ulkoiluttamaan Pingun kisuja. Toinen on mun vanha kisu, tähän kämppään kun ei missään nimessä eläimiä saanut tuoda, prkl.

Toiveita, mistä kirjottasin? Videoideoita? Kysymyksiä? Palaan huomenissa, ja jos jollain jotain toiveita on, niin voin koittaa toteuttaa. Ja mietin tässä, et pitäisköhän vaihtaa blogin nimeä..?

Ps. Tein toffeeta tänään, ja kuvasin itseäni siinä samassa, kun on hyvin tylsää ja pitkäveteistä se valmistaminen. Mut oli kyllä odottamisen arvosta, nam. ;)

Ragetusta

Kissat raapii vaikka niiden kans koittaa kivasti leikkiä sillain niin vähän sellasella narulelulla leikkiä sillai joo, niin ja sitten vielä joku hemmetin apinakissa hyppää niskaan ja sitten mä taitan Pingun smurffilta niskat nurin ja sitten Pingu heittää mut ikkunasta ja lähen lentoon ja sitte tappelen variksen kanssa ku meni hermot siihen ku se jotain alko mulle räksyttää ja sit Pingu.. Joo. Terrrveppä terve vaan kaikille. Ihan hemmetin hyvää iltaa ja silleen. Mistäs mä tällä kertaa puhusin? Mun piti kertoo teille kuinka mua ärsyttää kun kissat raapii leikkiessään, mut aihe tais vähän karata käsistä.

Mua ärsyttää niin paljon sellaset bloggaajat, jotka tekee blogin ihan vaan siks, et sais huomiota. Tiedän monta bloggaajaa, joilla on tosi suosittu blogi, mut edes sillon niillä ei oo noussu ns. kusi hattuun. Mut tiedän valitettavasti liian monta blogia missä oikeen kinutaan lukijoita, vaikka kuitenkaan aihe ei kiinnosta kuin lähipiiriä. Sanotaan, että jos nyt liittyy 1 lukija 3 lukijan joukkoon, niin tulee joku karmaiseva yllätys. Yllätys onkin sitten joku hyvin samantapanen postaus joka on aikasemminkin ollut. Esim. blogi kertoo koulua käyvästä tytöstä, ja tyttö kirjoittaa jokaisesta tunnistaan. Tää "yllätyspostaus" olis sellanen, et se kertos vielä syvemmin koulusta. En usko, et muita kiinnostaa, ku lähipiiriä.. Eihän se oo mun asia, tää on mun mielipide. Onhan toki noi yllätykset kivoja, kunhan niissä ei oo takaa-ajatusta. Mä en itse toimi niin, koska mulla ei oo tarvetta kinua ihmisiä tänne, jos niitä ei oikeesti kiinnosta. Ne tulee vaan ilmasen lahjan perässä. Jos haluun arpoa jotain tms, niin kyllä mä teen sen mun lukijoiden kesken, jotka on aktiivisesti käyny täällä ja ollu mukana. Ne sen ansaitsee. Ja sen vuoks kommenttia kannattaa laittaa, ellei muulla tavalla oo kertonu/ilmassu seuraavansa. ;)

Totta puhuen itseni kohdalla on ihan sama, montako lukijaa on. Siis todellakin upeeta, et käytte lukemassa mun blogia! Meinasin sitä, et oli sitten kuinka monta tahansa lukijaa, teitä ei oo koskaan liian vähän. Tai miten sen nyt parhaiten sanoisin, en tarvi enempää, mut joukkoon saa liittyä! Lähipiiri käy uusimmat postaukset lukemassa ja muutama puolituttu, tietääkseen mitä mulle kuuluu. Se on kyllä kiva, jos lukijaks liittyy ja on tosissaan kiinnostunu musta/blogista. Ja tottakai mä kirjotan itselleni, ja itseäni varten, mut osaan myös heittäytyä. Joten jos joku pyytää puhumaan autoista, vaikka niistä en mitään tiedäkkään, kyllä mä sen voin tehdä. Jos se piristää jonkun päivää tms. Ja ainahan se on plussaa, et on lukijoita. Mut toivoisin enemmän kommentteja. Saa kritisoida, antaa palautetta, kysyä ja puhua mistä vaan. Ei tarvi pelätä mua. Oikeestaan sitä mä toivosinkin, saavani uusia tuttavuuksia, kiinnostavia mielipiteitä ja kohdata erilaisia ihmisiä.

Ja sitten taas palatakseni näihin ihaniin ihmisiin. Näillä on n. 1000 kaveria, ne laittaa fb-sivuilleen kuvia itsestään ja laittaa kuvan otsikoks "hyi ku oon ruma" ja odottaa sitten et kaikki fanit (lue: teinit jotka lisäävät kaveriksensa tälläisen ihmisen/julkkiksen, luulevat olevansa itse julkkiksia) tulee sinne "voi ku sä oot nätti" "ah noi sun silmät" "et sä mikään ruma oo" "<333333" Minkä hemmetin takia tarvii laittaa sinne Faceen sellanen kuva, mikä on omasta mielestä ruma? Ihan selvää huomionhakua. En minä ainakaan ittestäni laita nettiin sellasia kuvia, missä oon mielestäni erityisen ruma tms, tai edes kehtais sanoo sitä siinä tapauksessa. Huoh.


Nyt kaikki rakkaat lukijani, kommenttia, piristäkää mun iltaa!

Kuinka noloa !

Kerron nyt muutamista noloista / kiusallisista tilanteista joita itselle on tapahtunut tai tapahtuu usein.

Kassalla

1. Oon kerännyt kauheen kasan ruokaa ja juomaa ja otetaan vaikka vessapaperitkin kehiin. Hintaa tulee joku 40 e. Oon antamassa pankkikorttiani, mut tajuan, et se on kotona toisen takin taskussa. Panikoin ja katon käteiset. Käteistä ei ole kuin hädin tuskin 20 e. Siinä sitten nousee jo puna poskille ja koitan selittää, et mulla on pankkikortti kotona ja rahaa liian vähän. Kassatäti ystävällisesti kysyy, et otetaanko jotain pois, samalla kuin ihmiset tuhisevat ja huokailevat jonossa. Siinä yleensä tahdon tilanteesta mahdollisimman pian pois ja sanon palauttavani ostokset paikoillensa. Kassatäti kuitenkin alkaa vielä itse pakkaamaan niitä kassiin sitä varten, et voin tulla uudelleen. Siinä tilanteessa tulee olo, ettei kehtaa tulla takasin.

2. Sama tilanne kuin äskeisessä, mut pankkikortti ei toimi, koska vetää viimeisiään. Siinä sitten selittelet, et kyllä siellä rahaa on. Onneks kyseiseen kauppaan jossa tää käy usein, on tullu uusi kortinlukija.

Bussissa

1. Pyörittelin joskus sormusta sormessani bussin takaosassa. Tottakai se sormus tippu ja lähti vierimään. Lopun voitte kuvitella.

2. Mennessäni bussiin joskus nään jonkun puolitutun. Moikataan ja yleensä toinen kyselee, että miten menee. Istun siinä vaiheessa hänen viereensä, koska takaa koittaa tulla väkeä ja olis aika epäkohteliasta lähtee kesken keskustelun. Tietenkin perus - vastaan, et eipä mitään kummallista, päivä kerrallaan. Samaa kuuluu hänelle. Sitten siinä molemmat hiljaa ollaan vierekkäin ja ilmaa vois leikata veitsellä. Mitä toiselta kyselemään, kun ei tiedä ihmisestä mitään. Jossain vaiheessa jompikumpi sanoo, et ompa kamala sää. Sää pelastaa aina, rikkoo jään. Erittäin kiusallista. Muutaman tälläsen tilanteen jälkeen oon vaan ruvennu kävelemään kylmästi ohi. Paljon parempi vaihtoehto.

Random

1. Selitän innoissani jotain juttua, ihan törkeen hauskaa. Vaikka jotain noloa kömmähdystä mitä oli sattunu edellisenä päivänä. Sit kun oon selittäny sen ja repeen ihan totaalisesti, niin toinen on ihan kujalla ja kysyy, et mitä mä sanoin.

2. Sit kun alan selittään sitä uudelleen, niin toinen ei tajuu mitä hauskaa siinä oli. Juttu menetti siis hauskuutensa.

Näitä on ihan älyttömästi ja tulee mieleen varmasti myöhemmin lisää, et voin tehä toisen osan. Pian nousee kirppis pystyyn. ; )

I'm back!

Uusimpaan videooni pääset tästä !

Pöllöjäää

Oon tooooosi huono keksiin otsikoita.

Niin, päätin sitten, et se kirppis nousee pystyyn, kun kävijämäärä nousee 2000:een tai lukijat 20:een. ;) Asun siis Porissa, mut tottakai ne postin mukana kulkeutuu, jos joku kauempaa niitä havittelee. :) Mietin tässä et pitäiskö jokaselle tavaralle/vaatekappaleelle asettaa vaan kiintee hinta vai vaan tylsästi laittaa aikaraja, et korkeimman tarjonneelle lähtee.. Toisaalta ei mun blogissa niin paljon kävijöitä ole, et täällä mitään sotaa saatais pystyyn. ;) Mulla on siis kaikkee mulle turhaa roinaa, mistä oon valmis luopumaan, vaatteiden lisäks.

Tänään on jokseenki ollu jo parempi päivä. Oon jättäny kaiken turhan hermoilun ja eläny perjaattees jopa minuutti kerrallaan. Kauppaan lähtökin oli nopee päätös ja sama ruoan kans, mitä ostin. En tee nyt yhtään mitään mikä vois saada mut vähänki stressaavaks. Toisaalta on aika tylsää, kun ei malta tehä mitään. Mut parempi se näin on.

Sit ku pystyy taas tekemään jotain stressaamatta, voisin jopa kuvitella tekeväni uuden videon... :)

Pikapostaus

Tosi kiva, et onnistun piristämään joidenkin arkea olemalla oma iloinen ja sosiaalinen itseni. :) Kaks hauskalta vaikuttavaa tyttöä on alkanu bloggaamaan, ja kävin vain huvikseni blogeja selaillessani kommentoimassa pienen vinkin, joka tais olla niille kahdelle aika iloinen yllätys. Postaukseen pääsee tästä. :)

Jokainen positiivinen kommentti saa mut hymyilemään entistä enemmän! :)
Tekis vähän mieli laittaa tänne "nettikirppis", kun mm. vaatteita on paljon, joita en käytä koskaan.. Mitä mieltä?

Voimaton

En oikeestaan osaa enää edes sanoa, millä voimilla elän. Mä en saa enää masentua, mulla ei oo oikeesti aikaa enää sille. Ja ystävilläkin varmasti alkaa olemaan voimat loppu mun tukemisen suhteen. Oon mä välillä nimittäin aika vaikee ihminen. Kiitos kuitenkin teille, jotka ootte polkuja mun kanssa kävelly, ettekä oo jättäny mua yksin. Arvostan sitä, et vaikeina aikoina ootte kuunnellu ja pitäny huolta.

Mä oon tunnistanu stressin. Sen voimakkuudesta en tiedä enkä osaa sanoa mitään, mut tiedän, et se hallitsee mua. Oon koko päivän koittanu irrottaa siitä olemalla ajattelematta yhtään mitään, mut ei se onnistu. Se ei mene pois. Se takertuu muhun ja huonoina hetkinä repii mua palasiks. Just sillon, kun nimenomaa mun pitäis olla skarppina. Ärsyttää eniten se, et mä "liiottelen" tätäkin asiaa. Enköhän mä ite tiedä parhaiten miltä musta tuntuu. Eli kiitos vaan huolenpidosta ja tuesta.

Mä en jaksa enää olla räsynukke, mä oon hemmetti ihminen! Mulla on oikeus sanoa ei, mulla on oikeus omaan mielipiteeseen, omaan elämään. Eikä kenenkään tarvi tulla arvosteleen mua tai mun elämää. Edes läpällä. Mä en oo niin vahva nyt, et voisin sivuuttaa mitään tollasta. Ihminen joka välittää, ymmärtää, ettei nyt se mene sillä perjaatteella, et "toisesta korvasta sisään - toisesta ulos"..

Stressiäkö?

Mitä hittoa mä oon ulissu? Mä oon tosi kiitollinen teille, jotka ootte täällä lukemassa mun blogia, tätä postausta, just nyt. Ilman teitä, tätä blogia ei olis. Ja teidän ansiosta, mä jaksan purkaa tunteitani tänne. Vaikka hävettää välillä kirjotukset mitä teen, mut ne on mennyttä ja jokaisella on joskus huonot aikansa. Kuten toi postaus, missä olin antibiootteja saanut roppakaupalla tulehdukseen ja kipuihin.. Aika noloa.. Mä oon mä enkä muuksi muutu, valitan.

Aion panostaa nyt tähän blogiin, koska tää auttaa mua jaksamaan, pohtimaan asioita ja tekemään ratkasuja. Saan hetken omaa aikaa kirjoittaessani tätä. Aikaa itselleni. Se on äärimmäisen tärkeetä mulle. Välillä toisaalta, kuten nyt, tuntuu, et mä en osaa olla. En seurassa, en yksin, en kaupassa, en kotona. Kaikkialla vainoaa joku negatiivinen tunne. Pitäisköhän mun muuttaa jotain mun ajatusmaailmassa, vai voisko tää olla oikeesti stressiä? Koska mulla on pää täynnä ideoita, pää täynnä ajatuksia, toiveita, unelmia, kauppalistoja ja asioita joita pitää muistaa tai tehdä loppuun. Tuntuu, et ne seuraa mua joka paikkaan. Aina tulee mieleen "ainiin niitä pyykkejä piti pestä", ja sit kun oon kotona, en sitä kuitenkaan muista, koska mulla on muutakin tekemistä. Mulle tärkeetä tekemistä. Kudon sukkia, teen ja kuuntelen musiikkia, editoin videota, kirjoitan blogia, siivoon, tiskaan, nään kavereita, nään perhettä, hoidan asioita, vietän aikaa poikaystävän kanssa.. Tuntuu et kaikelle ei ole aikaa eikä aikatauluttamisesta tuu mitään. Hajoan. Pitäis varmaan alkaa keräämään rentoutumiskassaa, et vois lähtee jonnekin kaukasemman kaverin luo hetkeks ottamaan lepoa ja keräämään voimia. Mun niskatkin on koko ajan jumissa..

Aikataulusta sen verran, et oon aina ajoissa, vaikka oonkin perjaatteessa myöhässä. Oon aina lähdössä 10 min suunniteltua aiemmin, mut kuitenkin viime tipassa hoidan asioita, kuten laitan pyykit kuivumaan, ja sitten onkin jo kiire. Koskaan en kuitenkaan ole myöhässä, mut siltä se joka kerta tuntuu, että sais juosta vaikka nyt siihen bussiin. Vaikka tiedän, että kävelen tästä pysäkille minuutin verran, kuitekin vaikka bussin tuloon olisi jopa 3 minuuttia, juoksen, etten varmasti myöhästyisi.

Toivottavasti jäät taas odottamaan tulevaa postausta. :)
Kommenttia voi laittaa, myös anonyymit, jos teillä on jotain vinkkejä jaksamisen suhteen! :)

Huomenia!

Tällänen nopee aamupostaus: Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Blogi löytyy nyt myös Bloglovinista. :)

Harhaa

Joka aamu herääminen tuntuu vaikeemmalta
silmät pysyy kii ei oo tänäänkään valol valtaa
ensimmäine ajatus mun mieleeni taas valahtaa
oonko mä saanu mitään hyvää taaskaan aikaan
nyt mulla ei oo aikaa vaipuu itsesääliin
vaikka tuntuu et kaikki mitä teen on väärin
se on vaan harhaa, harhaa, harhaa
mitä ikinä tapahtuukin aion pysyy vahvana

Helvetin iso maailma vitun suuret tunteet

mä joskus luulin et tiedän oikeesti mitä mä teen

hukun tunteiden virtaan kuolen tähän tuskaan

en tiedä mitä pitäis jokaselle kyselijälle vastaa

mä oon onneton paska, ylitunteellinen neiti

vitut musta, laitan ekalle sijalle mun frendit

mun pääkoppa sekoo täällä, mitä helvettiä

miljoona ajatusta ja tunnetta ravaa mun sisällä

Pitäs istuu hetkeks ja vetää syvään henkee

mut ei pysty, mulla on liikaa kaikkee kesken

se raastaa päivä päivältä enemmän, satuttaa mua

niin kauan kun löydän keinon miten voin rentoutua

en puhu lomareissust, en aurinkomatkoist

en kylpyläkynttilähieronta-hoidoist

sitä ei voi selittää, se on jotain syvempää

kai sitä kaipaa hetkellist pysähtymistä

Mä tarvin aikaa ja mä saan aikaa

mut en saa yksin aikaa kulumaan

oon tehny ratkasuja ja luullu muuta

ne ei oo sittenkään lainkaan auttanu mua

Stressi pilkkoo mut palasiks

ellei joku muu ehdi ensin.

ihmiset on hulluja mitä vittua

Mä oon vähän lääkkeissä. Kipujen takia niin vahvat lääkkeet, et vähän on hidasta tää mun aivotoiminta. En tiedä miks mä tein nyt kaks postausta.

Löysin beibet hei iha hemmetin hyvän biisin!! Kai?




TÄLLÄNEN mä oon nyt kun oon ottanu antibiootin, särkylääkkeen ja sun muut tärkeet vitamiinit jne. Virtaa riittäis vaikka hevoseen eiku.. Voin vannoa, et tää ei tuu jatkumaan. Musta ei siis tule pilleristi-nistiä tai muutenkaan lääkeriippuvaista. Lääkkeet on hellittämään kipuja, ja koska kipuja on paljon, on myös eri lääkkeitä runsaasti. Viikon kuuri tai jotain siihen suuntaan.

NONIIIN mitäs te haluisitte kuulla varmaan jotain paskanjauhantaa toki! No mä voisin puhuu teille asiaista mitkä mua ärsyttää ihan helvetisti.

Tylsät ihmiset

SIIS mitä helvettiä? Keskustelu etenee siis suurinpiirtein näin jossain Facessa:

Tylsä ihminen: moi
Minä: moi
Tylsä ihminen: mitä kuuluu?
Minä: ei täs mitää itelles?
Tylsä ihminen: tylsää
Minä: ookoo kui?
Tylsä ihminen: en tie

....15 min päästä.....

Tylsä ihminen: keksi mulle tekemistä
Minä: *keksii tekemistä*
Tylsä ihminen: *ei kelpaa*
Minä: *keksii lisää tekemistä*
Tylsä ihminen: *ei kelpaa*

NO MITÄ HELVETTIÄ jos sulla on tylsää niin olkoon!! Jos mä en oo tullu asiassa vastaan eli ilmottanu itteeni laiskan ja tylsistyttävän maanantai-illan seuraks, niin mulla tuskimpa on sulle tekemistä.... Tai voi ihan olla, et mulla itelläni ei laisinkaan oo tylsää ja sitten alkaa ärsyttämään oikeen toden teolla kun pitäis sullekin keksiä jotain. Joo voi tuliko kyynel? Jotkut ehkä tunnistaa ittensä tästä, mut ei pelkoa, mä en vihaa teitä silti. Päinvaston. Halusin vaan yleisesti jostain purkaa tän tuskan ja kivun pois ja tää oli mainio aihe. Kenenkään ei tarvitse tai kuulu ottaa itteensä.

AMEN tai jotain siihen suuntaan tai itseasiassa ei laisinkaan siihen suuntaan anteeksi ja pahoitteluni minä poistun takavasemmalle nauttimaan lasillisen - jäävettä.

Heissan taas

Tää on nyt tällänen pikapostaus. Oon siis kipeenä fyysisesti, tuskasena. Koitan saada itteeni nyt kuntoon, mut noi arvauskeskukset ei oo nyt ihan mukana tässä touhussa, eikä kyllä päivystyskään. No pian asiaan tulee muutos.

Itku on jo muutaman kerran tullut, kun pelottaa, et pääseeks tää menemään pahaks ennen ku mitään ratkasevaa tehdään.