Hymyilen,

vaikka sattuu.

Palautetta kiitos !

Vaivun nyt jonnekin vitutuksen uumeniin. Kuinka moni tosissaan lukee mun blogia? Täällä käy tilastojen mukaan 1-3 ihmistä päivän aikana, joskus ehkä 4-5. Ennen kävijöitä oli vähintään 35/päivä. Mitä on tapahtunu? Ihan niinku oikeesti? Onks mun tekstit entistä tylsempiä? Vai ootteko te odottanu jotain tulevaa mitä koskaan ei oo tullut? Mä haluan kehittyä. Mut mun on vaikee tehdä se ilman palautetta. Toivon nyt ihmiset et laitatte sormet sauhuten kommenttia, et kun ootte lukenu ennenkin tätä blogia, niin mikä uupuu? Miten tekstiin vois lisätä kiinnostavuutta? Mistä te ylipäätään haluisitte mun kirjottavan? Mä kirjotan siks, et tää on musta hauskaa, terapeuttista (kai).  Ihmettelen vaan, et mikä on saanu ihmisten kiinnostuksen lopahtamaan. Koska toi kävijämäärä koko ajalta, eli parin kuukauden ajalta, ei oo noussu mitenkään huimasti. Se tyssäs joskus kuukaus sitten tohon paikkaan, ja siihen on varmaan muutamia kymmeniä tullu lisää. Auttakaa mua, antakaa palautetta.

Mixu ♥

Ah, mun rakastama asia on nyt maassa. Ei välttämättä pysyvästi, mut mun ikkunasta lumi + aamuaurinko näyttää niin hyvältä. Oli pakko käydä nappaamassa muutama kuva. En kauaa ollu pihalla, ehkä muutaman minuutin, koska sormet alko jäätyä. En tienny, et siel on niinkin kylmä. Tykkään oikeestaan kaikista vuodenajoista, jokasessa on jotain hyvää. Keväällä lumet sulaa ja se lämpö, mikä vyöryy pikkuhiljaa, voih! Ja kesän hyvät puolet varmasti kaikki tietää. Syksyllä on ihanaa se ruska ja ettei ole niin lämmin enää. Voi kun osaiskin silti pukeutua..

K ♥ M - 6 kk


Mulla ja mun rakkaalla tuli eilen täyteen puol vuotta. Tai no, se "virallinen" aika siitä, kun alettiin seurustelemaan. Tuntuu oudolta "juhlia" mitään kuukausipäiviä, mut tavallaan onhan siinä juhlimisen aihetta, et ollaan aina kestetty toisiamme kuukauden pidempään. ;)

Meillä on ollu huonot hetkemme, riitamme ja voih, kaikki ne turhat kinat ja erimielisyydet. Ollaan opittu toisistamme tosi paljon, ja musta tuntuu, et tiedän nyt kenen kanssa haluun olla lopun elämääni. Koska mullahan olis mahdollisuus vaikka mihin timmikroppasiin ja mukaviin miehiin. Mut miks mä ottasin sellasen miehen joka näyttää hyvältä, tai sellasen joka on ihana, jos kerran saan molemmat samassa paketissa? ;)

Jos joku oikee hyvännäkönen gentleman ilmottais mulle, et illallinen olis tarjolla herkkujen kanssa (if you know what i mean) niin eiiii kiitos. Mä tykkään mielummin siitä, et saan mun oman kullan kans keittää nuudelia, kattoo muumeja ja purnata sen kainalossa (ja pelata aapelissa Tinytownia). En haluu ketään muuta. Vaikka se onki aika puupää välillä, niin oikeestaan se on aika söpöä.

Aina se jaksaa kuunnella mun murheet ja olla mun tukena just sillon, ku mä tarvin sitä. Se kannustaa mua jaksamaan ja välittää musta. Ja rakastaa mua sellasena kun mä oon, hulluna ja mielenvikasena. ;)

Just heränneinä.....

Kysymyksiä voi laittaa oikeessa palkissa olevaan Formspringin laatikkoon. Sinne niitä on muutama jo tullut. Muistakaa käydä tykkäämässä blogin fb-sivuista. ;)

asdf

Joo en keksiny otsikkoa.. Ü

Taas yks jokseenkin pitkä viikko takana. Siihen mahtu ahdistusta, iloa, surua, huumoria, rakkautta, vihaa, läheisyyttä ja iloa. Vihdoinki alkaa tuntua siltä et mun kaveriporukka on muodostunu uudelleen paremmalle perustalle ja ihmiset on erilaisia. Harmittaa, et mulla on niin vähän naispuolisia kavereita. Jotenkin tuntuu vaan siltä, et mä en saa enää yhteyttä sellasiin ja vaan ne on säilyny kavereina/ystävina jotka on jaksanu pitää muhun yhteyttä. Sit on tietty niitä joihin en tiedä voiko luottaa, ne on vaan sellasia "moikataan kun tavataan" -kavereita.

En tiedä mikä siinä on et tuun miesten kanssa paremmin juttuun. Siinä ei oo mitään pelissä sen enempää kun naisten kohdalla. Ehkä yks syy on vaan se et niin moni muija on tehny mulle paskamaiset, puukottanu selkään tai sit unohtanu mut vaikka oon ite koittanu soitella jne.

Tarkotus ei oo nyt manata kaikkia naispuolisia. Uskon, et maailma on täynnä naisia, jotka ei todellakaan vois tehdä ystävälleen mitään sellasta, mitä mulle on tehty. Tuntuu vaan et niitä kavereita tulee ja menee eikä oikeen kukaan jaksa pysyä. Ensin molemminpuolisesti soitellaan ja mä oon ite ihan innoissani uudesta tuttavuudesta. Sit se hiipuu, eikä toisesta kuulu enää mitään. Jossain Facebookissa saatetaan vaihtaa muutama sana ja kuulumiset, mut ei pian niitäkään.

Toisaalta myönnän, et teen itekin joskus tätä. Jos oikeesti huomaan, et ihmisen elintavat ärsyttää mua tai muuten joku luonteenpiirre ärsyttää suuresti, niin todennäkösesti jätän soittamatta. Eihän kukaan oo täydellinen, mut se, jos toisessa jatkuvasti korostuu joku itseä ärsyttävä piirre, niin eihän sitä jaksa. Ja jos ei jaksa, niin ei kovin hyvää ystävää voi sellasen kanssa olla. Ellei sitten kaikki muu hyvä toisessa korostu kuitenkin sen huonon yli.

Toisaalta harmittaa se, et tuun miespuolisten kanssa paremmin juttuun, koska seurustelen. Varmasti siitä on haittaa parisuhteelle ja toiselle osapuolelle. Ite kuitenkin tiedän, et omatunto on puhdas, enkä oo tehny mitään sen selän takana. Enkä tekis jatkossakaan. Kuitenkin ajattelen paljon sitä, et mitäköhän se mahtaa ajatella, jos mä lähden ton kanssa kaupunkiin.. Sit mä vaan teen sen ja otan vastuun siitä. Ne on mun kavereita ihan kuin naispuolisetkin. Ehkä sinänsä harmittaa toista osapuolta se, kun liikun muiden miesten kanssa. Ymmärrän häntä hyvin, ja samalla koitan punnita sitä, et ketkä on musta mukavia ja kunnon kaveriainesta, ja keneen haluun tutustua paremmin. Jos joku alkaa mulle jotain flirttailemaan, niin turha toivoa mitään enempää kaveruutta. En haluu, et tää toinen osapuoli joutuu kärsimään ja ahdistumaan mun kavereiden takia, ja sen takia oon jotain pudottanutkin pois. Mut tietyt on sellasia jotka jää vaikka se sanois mitä. Mä tiedän et me tullaan keskustelemaan tästä vielä. Mä en kuitenkaan vietä aikaa miespuolisten kavereiden kanssa korvatakseni poikaystäväni tai saadakseni huomiota. Ne jotka ansaitsee mun luottamuksen, on yleensä sen arvosia.

Ja siitä oon onnellinen, et mun poikaystävä jaksaa luottaa muhun. Rakastan sitä koko sydämestäni. Mun pupu.

Kiitos, et jaksat vieläkin käydä lukemassa täällä. Tuli hetkellinen kausipoistuminen, enkä ollu ihan täysillä mukana. Mut nyt oon taas täällä täysin voimin ja uusin ajatuksin. Tosin ehkä vähän väsyneenäkin.. :3

Kommenttia saa laittaa!

No words needed

Hei taas !

Ihan hirvee kiire tuntuu olevan. Ei mulla oo ollu yhtäkään päivää nytten, et olisin ollu yksin. Joko joku on täällä tai mä jossain. Nyt alkaa olee sellanen olo, et nyt sitä omaa aikaa. Koitan viikonlopun sinnitellä vielä, koska mun poikaystävä lähtee ranskaan 12 päiväks eikä me nähdä sen takia. Meille tulee puol vuotta yhdessäoloaikaa täyteen 25. päivä ja tää yks on siellä jossain.. Joten me vietetään yhteistä aikaa sitten kun hän palailee.

Joskus mua painaa syyllisyys, etten kirjota tänne. Jos mulla on aikaa, niin tottakai mä kirjotan päivittäin. Mut just sillon ku oon yksin kotona koneella niin tietenkää ei tuu mieleen kurkata tänne. No sit kun saan omaa aikaa..

Ihanaa, sain vihdoin maksullisen editointiohjelman johon ei takuulla tule keskelle ruutua valmiiseen videoon mainosbanneria tai 4 tunnin työn jälkeen ohjelma totee et tiedostot on virheellisiä. Se helpottaa jo paljon.

Mun alakulosuus on lisääntyny. Välillä tuntuu ettei musta oo mihinkään ja se mitä osaan, vaikuttaa naurettavalta. Mulla on aikaa, kun oon nyt työttömänä, nii pakko mun on jotain kehittää. Masentaa, jos koko ajan joku on ilkeilemässä tai mollaamassa.

Hyvät yöt.


Lähetetty Windows Phonesta

Porilaiset hoi !

Katoin just tossa ekan jakson sellasesta sarjasta kuin Olipa kerran. Siinä yhdistyy tavallaan oikea elämä ja sadut. Katsokaa! Ite koukutuin ja jään innolla odottamaan jatko-osia! Se tulee neloselta, joten jakso loytyy Ruudun sivuilta.

Meillä muuten alko muutaman tyypin kanssa pienimuotonen projekti. Tarkotus olis siis tän mun asuinkaupungin Porin nuorten palveluja parantaa tai tuoda jo olemassa olevia tuoda enemmän julki. Tavotteena on saada nuorille enemmän tarjontaa halvemmalla ja saada nuorten äänet kuuluviin. Viinallahan ihmiset paikalle tulee, se on vissi. Mut tarviiko aina pitää hauskaa viinan parissa? Entäs ne nuoret, jotka ei viinaan aio edes koskea?

Oma henkilökohtanen tavotteeni on tässä projektissa saada itseni helposti lähestyttäväks ihmiseks, niin et mua on helppo lähestyä oli asia sitten mikä tahansa. Mua ei oo koulutettu terapeutiks, mut osaan silti ohjata oikeeseen paikkaan jos sellasta asiaa jollain olis. Kuitenkin toivosin, et nyt tän projektin avulla nuoret uskaltais avata suunsa entistä helpommin ja myös me saatais nuorille tarjottua vapaa-ajan viettoon mahdollisuuksia laajemmalta alueelta niitä esiin tuoden. Myös niitä halvempia vaihtoehtoja. Kaikilla ei ole varaa maksaa lapsensa soitto-/tanssitunteja tai muita harrastuksia.

Eli jos olet porilainen, alle 30-vuotias ja olet kiinnostunut aiheesta, muhun voi ottaa yhteyttä kommentilla (voit laittaa esimerkiksi sähköpostisi - en siinä tapauksessa julkaise kommenttiasi), mun facebook-profiiliin viestiä laittamalla tai ihan vaikka blogin omalla Facebook-sivulla.

Kaikki ideat ja toiveet ovat tervetulleita ja jokainen otetaan huomioon. En voi kuitenkaan luvata mitään, mut lupaan yrittää parhaani!

Dafuq

HUHHUH ! Eilen oli Justimusfilmsien ja Noste & Protron keikka. En oo koskaan ollu niin hyvällä keikalla! Tunnelma oli niin katossa! Mä alan vaan hymyilemään, kun kelaan eilistä. Mun on pakko laittaa muutama ote keikasta tähän. Eilistä tunnelmaa ei voi edes sanoin kuvailla! Varsinkaan kun..

SAIN SAMIN KANSSA YHTEISKUVAN!

Mun isoveli tuntee Samin ja sit sen kans päästiin takahuoneeseen piipahtamaan. Siinä sit Juhokin tuli morjestamaan ja tuli sitäkin oikeen käteltyä. 8) Mä en tajuu miten mä täs iäs voin fanittaa jotain näin paljon! JF-tyypit on mun idoleita. 8) Ps. tosta kuvasta tulee mieleen se JF-video missä ne kokkaa ja se leipä on mikrossa.. :DD

Jos JF tai Noste & Protro eksyy tänne ja tahtoo mun poistavan videot, niin näin tulee tapahtumaan.

Mun videonmuokkausohjelma ei edelleenkään toimi. Ideat siis hetkeks jäädytetty ja odotetaan parempaa ohjelmistoa.

Ps. Mä en löydä mun saksia ja tää ranneke vähän hiertää :<

Randomit kuulumiset

Huhhuh mikä yö ! Poikaystävä oli yötä ja sillä oli 9 töihin meno. No se sitte meni nukkumaan siinä 12 aikaan. Mä jäin koneelle viel hetkeks, mut kone sekos niin menin mäkin sitte sänkyy. Se oli muutaman tunnin sellasta puhelimen räpläilyä ja pyörimistä ennen ku olin nukahtanu. Katoin jossain vaiheessa kelloo ennen ku edes väsytti ja se oli vasta 01:15, vaik olin ollu sängyssä ihan järkyttävän kauan. No heräilin ehkä noin 15 min välein koko yön. Kuitenki siinä 4 aikaan sit alko olee jo niin levoton olo, et mä en nukkunu enää silmäystäkään ja pyörin vaan. Torkahdin muutaman kerran ihan muutamaks minuutiks. Kävin juomassa ja vessassa monta kertaa ihan vaan saadakseni sitä energiaa pois, mut ei. Lähin sitten lenkille puolta tuntii ennen ku kello soi, et en häirittis sen yhden unia. No eihä se tietenkää sit saanu unta enää mun lähdön jälkeen. Tyhmä minä.

En sitten tiedä oliks mulla niin paljon asioita mielessä vai mistä johtu, mut ihan hirvee olo kun silmät painaa miljoona kiloo, mut kuitenki energiaa riittää vaik maratooniin. Nojaa kunto ei kestäis, muuten joo.

Tänään ilmestyy video, joka ei oo ihan sitä samaa luokkaa kun edeltäjänsä. Kokeilin jotain uutta ja se taitaa toimia ihan hyvin. Haen kuitenkin vielä omaa tyyliä, ja tuskin kyseinen tyyli tulee toistumaan. Huumori kylläkin saattaa säilyä. Eilisen koneen sekoomisen takia editoin videon vasta tänään, eli siis sen piti ilmestyä tubeen jo eilen. Se ei ole erityisenkään hyvälaatuinen, eikä idean toteutus parasta luokkaa, mut mä työskentelen yksin kameran kanssa, missä on rec ja tarkennus. Niin ja tietysti videon asetukset. Eli joskus vuonna kivi ja nakki ehkä mulla on varaa parempiin laitteisiin.

Mäkin oon vaan ihminen

      
            Musta tuntuu, et mua ei ymmärretä.

Mä puhun, selitän ja tulkkaan itseäni, sana kerrallaan. Jokanen lause haihtuu ilmaan, ja tulee taas turhautuminen. Kukaan tuskin tietää miltä musta tuntuu. Mä nään ihmiset todella tyhminä, ihan vain peitelläkseni omaa "tyhmyyttäni".

           "Eiks se vois jo tajuta.."

Mulla on todettu dysfasia. Siis se ei oo niin paha, mitä alla oleva lainaus antaa ymmärtää. Lähinnä se näkyy siinä, et pitäis tuottaa luontevasti tekstiä ja selittää asiaa. Kaverit on tottunu siihen, mut tuntemattomat ihmiset kattoo mua aina vähän kieroon ja miettii, et mistäköhän toi nyt puhuu.

"Dysfasia ilmenee erityisesti puheen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeutena. Dysfaattisen lapsen kielen ja puheen kehitys viivästyy tai on poikkeavaa; sanaston, lauseiden, käsitteiden ja kieliopin oppiminen on hidasta. Lapsen voi olla vaikea käyttää puhettaan luontevasti keskustelussa. Kouluiässä vaikeudet tulevat esille lukemisessa ja kirjoittamisessa ja joskus myös matematiikassa. Kommunikoinnin tueksi lapsi voi tarvita puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä, kuten viittomia, bliss-symboleja ja kuvakommunikointia. Dysfaattisella lapsella voi olla myöshahmotushäiriöitä ja kömpelyyttä sekä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa."

Mun vahvuuteni on aina ollu mun kuvamuisti. Sekin sillon psykologisissa testeissä testattiin ja todettiin, et se on normaalitasoa korkeemmalla. En muista just nyt nimitystä. Oon hyödyntäny sitä opinnoissa esim. kattomalla leffoja aiheeseen liittyen tai tehny kaavioita. Ja onneks pääsin käymään kouluni sellasessa paikassa, missä sain käydä ysin ihan rauhassa loppuun keskittyen siihen, et saisin hyvät numerot.

Mä en siis ole millään tavalla vammanen, mulla ei ole mitään ongelmaa sosiaalisuuden kanssa eikä tää näy ulospäin musta. Halusin tuoda tän asian vaan julki, koska mua viimeaikoina on häirinny se, et ihmiset ei ymmärrä mua tai tuntuu, ettei tahdo edes ymmärtää. Ite en oo ottanu nokkiini siitä, vaik mua on ärsytetty ja on piilovittuiltu viitaten tähän vaikeuteen, koska mä en vaan voi sille mitään. Mä oon mä, ihan sama ihminen kenen blogia te ootte ennenki lukenu ja kenen elämästä te ootte kenties kiinnostunu.


Sit toinen aihe. Mulla on ongelmia syömisen kanssa. Mä voin myöntää sen nyt ihan julkisesti. Mä voin kertoo siitä jossain vaiheessa enemmän, mut nyt en pysty, kun tuli niin hirviästi jo tekstiä. Kiitos taas kerran lukijat, et jaksatte tukea mua tän blogin kanssa, eli käydä kommentoimassa ja ylipäänsä lukemassa.

Piti sanomani huomenta. Mut näin loppuun on hyvä sanoa, et hyvät päivänjatkot. :)

Dad

Ketä mä koitan kusettaa?

Jos joku puhuu isästä, mä sanon ei se mitään, kyl mä pärjään.

Todellisuudessa taidan uskotella itelleni niin.

                   Mä olin isän tyttö.

                          Iskä oli mulle se jolle kerroin kaiken.

                          Kaiken.

                   Nyt mä itken,

                          eikä isä kuule mua enää.

                          Ei oo enää meitä,

                          on vaan enää muistot,

                          kaikista rakkaimmat.

                 

                    Mulla on ajokorttikin jo.

                           Ens kerralla mä voin ajaa.

                           Sä voit sitten valita parhaan Eppujen biisin soimaan.

                           Mennäänkö yyteriin?

                           Vai minne sä haluaisit?

                    Mulla on oma blogikin.

                           Sähän aina olit neuvomassa ja tiesit kaiken,

                           kun mä olin pieni ja pikkusen tyhmä.

                           Nyt sä voisit tulla ja kertoa mitä haluaisit kuulla,

                            ja mistä mä ens kerralla puhusin.

                    Muistatko sun lempipelin?

                           Sä aina voitit mut, ja mua harmitti.

                           Joskus kuitenkin annoit mun voittaa.

                           Opetit mulle parhaat tekniikat

                            ja opein päihittämään sut vanhempana. Hah!

                    Seurustelen

                           Sä tykkäisit mun poikaystävästä.

                           Oikeestaan mä edelleenkin toivon,

                           et te voisitte tavata joskus.

                           Ja et voisit saattaa mut alttarille..

                    Rakkaudella,

                            tyttäresi.                         

Voihan söpöys !

Kyseessä siis uus tulokas kaverin perheeseen. :)

V**tun ämmä mä tapan sut !

Bussissa tapahtunutta:

Äiti tulee neljän lapsensa kanssa bussiin. Ulkona on jo kauhee rähinä ja virtaa yhdellä lapsista riittää ilmeisesti, kun hupparikaan meinaa päällä pysyä. Muut ovat hyvinkin rauhallisia. Bussiin mentäessä ja jonossa seistessä on ongelmia tällä n. 5-vuotiaalla pojalla, on siis pakko etuilla ja ängetä muiden ohi. Äiti saa jotenkin pidettyä lapsen aisoissa ja jonossa. Rääkynä ja järkyttävä huuto alkaa jo tässä vaiheessa.

Bussiin päästessä ensimmäiset kolme korttelia on huuto siitä, et lapsi haluaa istua tietyn sisarensa vieressä. Huutohan tarkoittaa siis sitä, et lapsi huutaa niin lujaa kuin pystyy. Järkyttävää rääkynää. Eikä lapsi vain huuda, vaan viljelee myös kirosanoja ja haukkuu äitiänsä mm. idiootiksi ja ämmäksi, ja et lapsi tappaa äidin. Äiti kuitenkaan ei ilmeisesti jaksa tätä, koska he aikovat jäädä muutamaa pysäkkiä aikaisemmin pois ja kävellä loppumatkan.

Kun pysäkki lähenee lapsi alkaa huutaa, ettei tahdo jäädä kyseisellä pysäkillä pois. Äiti joutuu raahaamaan lapsen ulos. Ennen ovien sulkeutumista kuulen huudahduksen "vitun ämmä mä tapan sut". Äiti näpyttää puhelintansa ja esittää, ettei kuullutkaan.

Missä helvetissä vika? Onko lapsi oikeastikin vaikea vai onko kasvatuksessa jotain hämärää? Jos mä olisin tossa tilanteessa ja lapsi tekis noin, miettisin ihan ensin, et mistä se on oppinu kaiken ton. Tarhassako? Vai kenties riitelevätkö vanhemmat (tai muut perheenjäsenet) lasten kuullen useinkin ja viljelevätkö he myös kyseisiä sanoja?

Seuraavaks hakisin ihan apua. Ei 5-vuotiaan kuulu huutaa äidillensä tappouhkauksia tai haukkua tätä ämmäksi. Joo kyllähän se lapsi idiootiksi osaa sanoa, mut ym. lausahdus menee musta aika paljonkin yli. Tainnu oppia jostain, et kirosana yhdistettynä esimerkiks sanaan idiootti vahvistaa sen tarkotusta.

Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä mun kanssa. Tää on täysin mun mielipide ja tuskimpa se ketään kiinnostaakaan. Mut oman näkökantansa saa ja olis toivottavaakin, et kertois.

Kiitos ajastasi ja hyvää illanjatkoa rakas lukijani.

Q&A

"Eli kysymyksiä ja niihin vastauksia.
1. Hieno editointi eikö? Alkeellinen Windowsin elokuvatyökalu.
2. Pituutta mulla on n. 163 cm, ei 63 cm.. :)
3. En tiedä mistä toi McGyver-juttu tuli.. :DD"

Voihan paratiisi

Pyysitte ja pyytämäänne saatte. En osaa laulaa.

pppps. Q&A tulee huomenna, videolla kestää niin kauan latautuu, et mä painun pehkuun.. :)




"Läpällä valittu biisi, enkä oo mikään hyvä laulaan. Tein videon pyynnöstä. Videon pituus (vai sanoisinko lyhyys) johtuu kamerastani, sillä on jotain mua vastaan.. :)"

Laiskimus

Hihhiih. Oon koko eilisen päivän pitäny auki tätä sivua, ja oon kelannu et mitä kirjottasin. Miljoona alotusta mut ei yhtäkään lausetta pidempää tekstiä. Totesin vaan, et ehkä suosiolla jätän maanantaille tän homman..

Hain perjantaina muutamaan kouluun. Tän kuun lopussa on jo pääsykokeet, jos pääsen kumpaakaan. Tammikuussa alkais sitten koulu. Oon innoissani, oon niin pitkään ollu kärvistymässä kotona ja miettiny, et mitä hittoa mä teen täällä. Nyt sitten vois hankkia sen ammatin ja koittaa päästä työelämään käsiks.

Täällä kyselin eilen kysymyksiä, joita multa haluttais kysyä. Niitä on tullu vasta 4, joten vielä sais lisää kysellä. Jossain vaiheessa tänään annan vastauksia. Tossa oikeessa laidassa on toi Formspringin kyselylomake, ne kysymykset tulee sitä kautta hyvin perille myös. :)

Nyt vaatteet päälle ja hoitamaan asioita.