Mielipiteitä !

Olis kiva jos kertosit mielipitees täst blogista vaikka kommentilla tohon alle. Täällä ei ole viel paljoo tekstiä tai mitään muutakaan, mut päällisin puolin. Ja jos et oo nähny vielä mun ensimmäistä (ehkä viimistä) videopostausta nii rullaa muutama kirjotus alaspäin, ja tsekkaa se. Musta ei oo siihen ilman lukijoita. Mä kirjotan mielelläni. Mut voisin tehä myös noita videopostauksia. Mutta kuten näet/näit, siitä ei tullu niinkus yhtään mitään. Eli aiheita, kysymyksiä, ideoita, ajatuksia, paikkoja missä kuvata, ihan mitä vaan. :)

Tajusin vasta et perkules onks tää jo kolmas kerta tänään ku kirjotan tänne.. Pitäis varmaan kirjottaa kaikki asia samaan tekstiin kerran päivässä.. Dippadippadaa..

K18 !

Mä NIIIIIIN vihaan sitä, kun joku tutun tutun tutun tuttu alkaa tosissaan flirttailemaan "hei mä sillon näin sut sen ja sen kanssa kun olin ite sen ja sen kanssa muistaksä?!?!" ja luulee, et mun haarat aukee joka vitun vastaantulijalle. Niin ja tietää vielä, et seurustelen. Mulla on poikaystävä, jota rakastan yli kaiken, ja josta tällä hetkellä en aio luopua. RAIVOSTUTTAA ihan oikeesti ARGGHHH mä en oo mikään jakorasia... Painukaa nyt jo jonnekin helvetin pitkälle kasvamaan ja jättäkää mut rauhaan... Elämässä on muutakin ku seksi !

Sori, oli ihan pakko. Nyt on taas kevyt olo. Ehkä mä ens kerral pysyn vähä mukavemmissa aiheissa.

Edit: Niin siis eihän siinä mitään pahaa oo et flirttailee, mut kun se on sellasta tyrkyttämistä ja antaa kuvan itestään, et tahtoo "ryöstää" mut mun omalta kullalta.. Ja varsinkin ärsyttää, kun ei itteeni kiinnosta pätkääkään kyseiset ihmiset, eikä ne sanomalla ymmärrä lopettaa.

Muumit ♥

Täällä mä taas oon. Vaivun nyt angstiin ja totean, et oon oikeesti ollu viimeaikoina mielestäni surkee tyttöystävä ja surkee ystävä. Mä en osaa kiittää tarpeeks, oon kärttynen koko ajan ja luulen, et oon sanonu joillekin aika pahastikin, vahingossa, tarkottamatta.. Muutenkin must tuntuu nyt, et elämä on lähteny taas väärään suuntaan, nimittäin entisen suuntaan. Sinne, mitä mulla oli muutama kuukaus sitten. Ne tietää, jotka sillon oli läsnä. Mä yritän estää sitä, mut pelkään etten voi sille mitään. Mä tarvisin tsemppiä ja tsemppiä ihan helvetisti nytten. Laiska paskiainen. Ihme et jaksan edes hengittää. Huoh hei oikeesti nyt..

Sen mä silti tiedän, et vaikka mun ystävät/kaverit nyt kusis mun punttiin ja lähtis käppäileen, niinkun eräät, mulla on silti muutama, jotka ei mua jätä yksin. Mä oon niille elämäni velkaa.

Pitäs kai käppäillä lääkärin puheille. Alkaa menee taas niin säälittäväks tää touhu. Nyt jotain piristävää tähän päälle. Ja niin otsikko, muumit on in ! Ehdotuksia saa heittää siitä, mistä mä puhusin !

Ei hyvin mee part. 2

Helvetin hyvää päivää vaan itse kullekin. Eipä aamulla aurinko mun kämppääni paistanu. Joo oon kyllä noussu ihan oikeella jalalla. Ollu ihan kiva fiilis herätessäni. Kun oon ajatellu, et kaikki on ok. Mut eipäs sitten ollukkaa.
Mun silmiin sattuu. Taas ne on tuplakertaset. Ja oksettaa.
Ehkä tääkään ei oo vaan hyvä päivä.
Täytyy kattoo mitä huominen tuo tullessaan.

Ei hyvin mee

Mua kiukuttaa, vituttaa, ärsyttää, hermostuttaa, itkettää ja tekee mieli lyödä päätä seinään.

Eikai mulla muuta.

Saattaa olla et palaan viel tänä yönä kummitteleen tänne.


Edit: En jaksakkaan, ärsyttää liikaa. Öitä.

Leffatykki

Viikonloppuna meni aika lujaa. Perjantaina tuli vähän riehuttua ja lauantaina olin sitten vähän heikossa hapessa koko päivän, mut illalla kuitenki lähettiin vielä venetsialaisiin kattelemaan raketteja. Harmitti kyllä, kun otin aika paljon videokuvaa (oli meinaan muutama aika makee pamaus) ja kun tänään niit olisin katellu, nii en löytäny niitä puhelimesta mistään. Tais kyllä jätkäkaveri kattoo vähän, ku suupielet valu aika alas. Enhän mä mitään menettäny, mut outoo, kun kuitenki niit videoita oli monta ja ne oli oikeesti upeita. No, onneks muistot säilyy mielessä.

Plääh, mulla ei oo nyt kyllä mitään asiaa. Oon kutonu nyt muutaman tunnin mun rakkaalle poikaystävälleni villasukkia. Nyt kyllä pelottaa, et mahtuuko ne sen jalkaan.. Mut kattoo sitten, ku oon kantapään saanu ensin tehtyy. Ohje on kyllä 46 kokoselle jalalle, koska tiedän tekeväni jonkin verran tiukempaa, mut kuitenkin itelleni teen 48 silmukan ohjeella, ja hälle 56, joten ei siinä kauheeta heittoo oo paksuudessa.. Saa nähä saanko itelleni kivat villasukat.

Myönnän, äsken katoin Barbien leffaa. Oon nyt niistä kolme jo kattonu (latasin niitä 12), ja vaan yks on mistä oon pienestä asti tykänny. Tää minkä tänään katoin, oli kans kiva. Mut niistä muista en oikeen silleen välitä. Syy miks oon noita kattonu, on se, et tulee lapsuus mieleen. Ja kuinka mä sillon pienempänä kirjotin sana sanalta vihkoon jokaisen laulun ja opettelin ne ulkoo. Sitten olin ylpee itestäni kun osasin laulaa ne yhtä hyvin kun barbit siinä leffassa. ♥

Leffoista puheenollen.. Oon aina tykänny kauhusta. Siinä on sitä jotain. Mut musta on alkanu tuntuu, et mikään kauhuleffa ei saa enää sitä samaa tunnetta aikaseks. Tänäänkin kattoessani leffan Skeleton Crew, huomasin et se oli pelkkää sontaa. Esittely oli kiinnostava ja houkutteleva, ja samoin kansi ja ulkonäkö. Siinä tehtiin snuff-tyylistä elokuvaa, missä ei siis oikeesti teurastettu, vaan näyteltiin vaan ja se oli tosi sekava. Sit se yks äijä joka oli ohjaajana sekos siinä jossain vaiheessa ja alko silppomaan niitä ite vähän niinku Saw:in tyyliin. Huhhuh. Ehkä mä valitsen elokuvat väärällä simmulla..

Videopostaus

Josta ei tullut mitään, ei yhtikäs mitään. Tai no, miten sen nyt ottaa. Sain mä ainakin aika huvittavaa matskuu aikaseks. Popparit valmiiks ja silleen.

Menee liian lujaa !

Mulla on niiiiin draivi päällä, et pois alta ! Ideoita pursuaa siitä, mitä kaikkee blogiini voisin sisällyttää. Mä en edes tiedä miks mä alotin kirjottaan nyt, koska ei oo mitään järkevää päässä. Onneks se tulee luonnostaan.

Mulla on tosi hyvä fiilis. Vaikka oonkin koko illan yskiny niin, et oon lähes tukehtunu, ja sit melkeen oksentanu sen takia. Hengissä kuitenkin oon. Kattelin tossa leffaa, mut uni ei tullu. Ajattelin sitte tulla tänne sekoilemaan ajatukseni pois päästä, jotta saisin unirauhan.

Oon miettiny, et jos sanotaan tulevan ylä- ja alamäkiä, se tarkottaa sitä, et alamäessä ei mee niin hyvin jne. Mut eikös perjaatteessa alamäki ole helpompi mennä, ja ylämäki raskaampi? Vai oonks mä nyt ihan kujalla? Kertokaa te harvaset ihanat ihmiset, jotka tätä luette, et mitä te mietitte tästä.

Tunnen itseni tooooooodella julmaks. Olin tossa hetki sitten pihalla, kun olin tulossa sisälle, näin et maassa oli 10 e seteli. Mä katoin sitä hetken siinä ja kuitenkin menin sisälle.  Käännyin vielä kattomaan sitä ja mietin, et se kastuu jos yöllä sataa, ja et joku sen siitä kuitenkin ottaa. Mä sitten kipasin sen siitä ja pinkosin takas kämppääni. Nyt kuitenkin VALTAVA tuska ja taidan viedä sen takas. Joku muu saa ottaa tän tuskan hartioilleen. Musta tuntuu, et oon julma, ilkee, varas, itsekäs ja idiootti. Vaikka laittasin sen ilmotustaululle, se ei todellakaan eksyis omalle omistajalleen. Tosin mulla kyllä kävi mielessä se, et se olis multa tippunu. Koska en nähny sitä ulos mennessäni, vaik se oli ihan oven edessä. Mut en voi vaan muistaa, et oliko mulla seteli taskussani. Auttakaa ! Vienkö mä sen takasin sinne missä se oli.. Mä en haluu olla varas..

Huomenna olis kiva, jos jaksasin siivota ja tiskata. Sit menisin taaas ihanan kissan vahdiks (lue: kunhan katon et sil on ruokaa ja paijaan sitä vähintään kerran päivässä) ihanan ihmisen luo, sit vois illalla kehittää jotain mukavaa tekemistä, etten vaan istuis  k o k o  iltaa koneella, taas facebookin pelien kanssa jumittamassa. Ehdotuksia?

Uusi alku uuteen nousuun

Mä niin vannoin, etten enää palaa kirjottamaan ittestäni. Mut tajusin, et ei siinä oo mitään väärää, eikä mun tarvi kertoo mitään mitä en halua.

Tässä mä oon pyörin ympyrää kilpaa tuolin kanssa, ja mietin miten saisin itteni väsymään. Mua väsyttää kyllä, mut kun meen pitkälleni, en vaan saa unta, koska mulla on liikaa asioita mielessä. Aivan liikaa. Toivon, et kirjottaminen auttaa. Tosin koneella tylsistyminen väsyttää myös. Tai leffojen kattominen.

Liian kauan työttömyyttä, laiskottelua, saamattomuutta. Moni on varmasti kateellinen "voisimpa mäkin vaan nukkua pitkään ja laiskotella", mut pitkän päälle tuntuu työltä herätä uuteen päivään. Tänään päätin vihdoin laittaa sille pisteen. Mä en vaan yksinkertasesti jaksa tätä. Hain sosiaali- ja terveysalan aikuiskoulutukseen. Toivon, et pääsen sinne ja mustakin vielä tulee jotakin. Oikeestaan oon aina tykänny lapsista ja niiden kanssa työskentelystä. En vaan oo ennen tajunnu, et se vois olla just mun ala.

Oikeestaan mulla on asiat tosi hyvin. Mulla on upee kämppä, kiva sisustus (vaikkakin sotkusta), ruokaa, ihmisiä ympärillä (toiset välittää enemmän, toiset vähemmän) ja mulla on ihana poikaystävä. Mut jos terveys ja raha-asiat ei oo kunnossa, ei osaa nauttia elämästä. Jokainen lasku tuntuu iskulta sydämeen. Onneks nyt ei oo luottotiedot pääsemässä kuitenkaan menemään ja oon menossa velkaneuvojalle. Laskut on vaan kerääntyny, kun en kesäkuussa saanut tukia tarpeeks ajoissa. Ja syytän myös itteeni. Miks en oo aikasemmin voinut miettiä tulevaisuutta enemmän?

Toivon, et asiat alkaa rullaamaan omalla painollaan eteenpäin, ja et mä selviin tästä tilanteesta ja voin elää niinkun ennenkin.

Rakkaus on vihaakin voimakkaampi

Rakkaus on resepti, joka koostuu kunnioittamisesta, välittämisestä ja hyväntahtoisuudesta. Lisään kun sekoitetaan hyppysellinen pilvilinnoja, kourallinen anteeksi antamista ja loraus kompromisseja, on soppa lähes täydellinen. Vain kaksi sydäntä puuttuu, jotka sen parhaan maun siihen antavat.

Rakastettuna voi tuntea olevansa parhaimmillaan ja kauneimmillaan. Tuntea, että voi olla oma itsensä, ja että itsellä on jotain merkitystä. Ei tarvitse yrittää olla jotain, mitä ei ole, ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tiedostaa oman ainutkertaisuuden ja sen, että tuo toinen ihminen rakastaa romanttisesti vain minua. Voi luottaa toiseen, ja avunantoon, kun sitä eniten tarvitsee.

Kun toinen vastaa tunteeseen ja mietitään syitä siihen, miksi rakastamme, väärää vastausta ei ole. Tunne voi syntyä, jos toinen hyväksyy sinut puutteidesi kera, kehuu ulkoista ja sisäistä olemustasi, jakaa samoja unelmia tulevaisuudesta tai vaikka opettaa sinulle paljon olemalla erilainen. Tiedostaa sen, että toinen ei ole täydellinen, vaan se toinen on täydellinen itselle - epätäydellisenä.

Rakkaus ei kuitenkaan aina ole pelkkää kaunista pilvilinnoissa tanssahtelua, vaan siihen kuuluu arjessa koko tunteiden kirjo. Aina elo ei ole pelkkää onnellisuutta ja iloa, vaan joskus myös surua ja pettymyksiä. Saa ja pitää olla erimielisyyksiä, ja siksi kyky kompromissien tekoon on tärkeää.